Julspecial

Jännittävää aikaa tämä joulu. Muutama viikko sitten huomasin, kuinka tärkeä ja stressaava juhla tämä ihmisille on. Isäntä oli nimittäin pikkujouluissa, eikä ollut autolla ilmeisesti. Yöllä mä jo kuulin kaukaa rapusta, kun se kolisteli sieltä tulemaan, ei riittänyt varsin leveäkään porraskäytävä. Sen avaimetkaan eivät toimineet kuulemma alaovella. Se herätti Kaisan keskellä yötä hakemaan sen sieltä, mikä oli kyllä rohkea veto. Mä en olisi todellakaan uskaltanut tehdä sitä. Kuulin, kun emäntä totesi aika napakkaan sävyyn ”Ei näissä avaimissa ole mitään vikaa”. Kun isäntä tulee tansseista, mä yritän hiukan olla piilossa. Se tuoksuu vahvasti tansseilta ja on vähän outo; yrittää tulla halailemaan mua. Aamulla se aina pikkuhiljaa palailee pienen taantuman kautta normaaliksi. Onneksi.

Lunta on tullut, ja kylmää on. Olen niin tohkeissani, etten meinaa omissa villahousuissani pysyä. Mitä kylmempi ja enemmän lunta sataa, niin sen parempi. Onneksi isäntä näyttää myös tykkäävän näistä arktisimmista olosuhteista. Kaisan naama paleltuu herkemmin, mutta sekin tykkää. Ollaan vedetty metsissä parin tunnin lenkkejä ,joissa olen ihan yltä päältä lumessa. On sitten mukavaa työntää kuonoa niin syvälle hankeen kuin se uppoaa, uudestaan ja uudestaan. Sitten kotona uni maittaa. Kaisa kehotti mua välttämään keltaista lunta. Höh. Enköhän minä tiedä, miksi sitä ei kannata lipoa (vaan pelkästään haistella). Miten muuten ne jalkapalloilijat tarkenee pelata tällä kelillä, sitä en oikein ymmärrä.

Himassa olen ollut monta viikkoa jo tekemättä yhtään mitään arveluttavaa. Nice. Pystyn jo täysin rentoutumaan, ja olen vihdoin kasvanut aikuiseksi. Ainakin luulisin niin. Ville aikoo kuulemma esittää mulle 4. luokan vapaudenristiä siitä, kun hurjapäisesti uskallan jo nukkua yksin olohuoneessa. Mitali myönnettäisiin kuulemma "merkittävästä urheudesta ja velvollisuuden ylittävästä oman hengen vaarantamisesta”. Se sano mulle, että olen varsinainen fakiiri, kun tuollaisia riskejä otan. Olohuoneessa voi tapahtua öisin ihan mitä vaan. Pikkusen tuntuu polleelta.

Mulle pitäisi olla kohta tulossa toiset juoksut, mutta vielä ei oo näkynyt. Pojat on edelleen koirapuistossa koko ajan mun kimpussa. Pojat on ihan tyhmiä. Annan niille kyllä aika selkeästi selkään, jos ne liikaa lähentelee. Ville sanoi, että ”Meille kotiin ei sitten vielä mitään pitkätukkaisia pojannulikoita tuoda.” Mitäköhän se tarkoitti?

Jouluksi lähden Sulkavalle. Automatka on aika pitkä, mutta autoiluakin on harjoiteltu sen verran, että luulen sen menevän hyvin. Siellä on kuulemma vielä enemmän lunta ja kylmää kun täällä. Like it! Joulupukki on kyllä mulle heikko kohta, en tiedä miten sen kanssa käy jos tulee vastaan. Kaukaa olen vasta nähnyt sen, mutta hurjalta näyttää. Huh huh.

Kiitos paljon mukavasta palautteesta, jota olen taas saanut. Toivotan rauhallista joulua kaikille ja lihapullarikasta vuotta 2010.

Joulurauhaa

Lulpero

Har jag blivit vuxen?

Hej på er,

jag har blivit vuxen! No, en ehkä ole, mutten ole oikeasti sikaillut juuri mitään. Mun päivät menevät jo pääsääntöisesti ihan kymppiin; huilailen mökissä,
en tee tuhoja enkä karju yhtään, vaan röhnöttelen sohvalla. Sohvalla olen ainoastaan silloin, kun huoltajat eivät ole kotona. Ville
tietää sen, mut se sano, että jos toi on sun ainoa pahe, niin pötköttele siinä vaan, mutta vain yksinollessa. Mistä ihmeestä
ne tietää, että mä teen sitä? Luulin, ettei tästä jäisi mitenkään kiinni.

Majuri oli kylässä lauantaina,ja me keskusteltiin lähinnä Historiasta; tällä kertaa aiheena oli kolmannen valtakunnan tuho.
Mä en oikein vielä ymmärrä noista jutuista. Mun historiantiedot on siinä, että olen kotoisin Lippajärveltä ja kaukainen suku on lapista.
Mulla kävi pieni haveri Majurin kanssa. Ne ihmiset istu siinä sohvalla, ja mä näin jo kaukaa, että Majurilla on upeat sukat jalassa
(tennissukat, joissa oli Moskovan olympialaisten makotti Mishka-karhu - ketkä ei oo ihan junnuja, tietää). Lähdin haistelemaan
lähempää, ja siinä vaiheessa junnumainen höntyily kostautui, sillä vetäsin miettimättä kunnon hatsit suoraan siitä Majurin
isovarpaan välistä. Paha virhe! Sieltä tuli sellaiset aromit. Voin kertoa ettei tuoksunut jasmiinille eikä laventelille... Laattahan
multa lensi heti ja suoraan Majurin sukalle. Mietipä itse, jos olisi mun hajuaisti: 40 kertaa voimakkaampi kuin teillä, ja
tekisit saman. No onneksi Majuri on leppoisa mies. Se sanoi, ettei haittaa mitään. Ville sanoi, että laatta olisi kyllä lentänyt
ihan ihmisen yksinkertaisellakin hajuaistilla. Se lohdutti vähän. Ville tarjosi Majurille vaihtoehtoa, että heitettäis
ne yrjöön menneet sukat roskiin ja hän antais uudet tilalle. Majuri totesi:" Eihän nyt hyviä sukkia roskiin heitetä."
Naurettiin aika paljon. Se pakkasi ne oikeesti mukaan. Hieno mies ja uljaat sukat. Terveisiä vaan.


Kaisa on opettnut mua kovasti etsileikkiin. Se piilottelee nameja pitkin kämppää, ja mä haen niitä. Löydän vaikeetkin paikat aika hienosti. Mun nenä on aika laadukas väline. Tykkään kovasti tästä puuhasta. Villen kanssa menee vähän vaikeaksi, kun mun
mielestä se välillä syö itse niitä mun lihapullia. What?

Musiikkia olen kuunnellut taas, ja mun ja muiden murrosikäisten tyttöjen (ja Villen) tapaan ehdoton suosikkini on Antti Tuisku. Se jotenkin rauhoittaa. Sen uusi tukka on kyllä ihan hirveä. Laulan joskus mun majassa sitä biisiä Juuret, joka menee;

"Me istutettiin yhdessä puu.
Sen oksille linnut laskeutuu.
Mun juuret ne ovat täällä maassa syvällä.
Ja siitä taimesta kasvoi puu.
Se maailman tuulissa vahvistuu..."

http://www.youtube.com/watch?v=UbNx5utnADg

Kaisa on outo. Se on itse lakto-ovo-vegeruokavaliolla liikenteessä, ja kun se ostaa lähikaupasta mulle lihapullia, nakkeja ja maksalaatikkoa, niin se jotenkin häpeilee sitä ostotoimitusta ja perustelee aina kassalla: "Ei nää oo mulle...". Se pälyilee
muita asiakkaita ja toivoo, ettei muut luule sen ostavan niitä itselleen. Mä olen kyllä carnivore, vaikka tykkäänkin vetää myös porkkanaa. Mutta älkää olko huolissanne, että mä pelkillä eineksillä eläisin. Niillä vain maustetaan mun ruokaa ja leikitään etsileikkejä pienillä paloilla (liian pienillä mun mielestä, kunnon kinkku kulman taakse).

Palataan taas asiaan: lunta voisi alkaa jo tulla. Sitten mä pääsen kovin odotetuille lumireissuille luontoon.

Ei muuta kun pää kylmänä joulunodotusvouhotuksissa, kyllä se siitä. Muuten, jos tänne tulee joku joulupukki, niin saatan ehkä syödä sen.
Siinä äijässä on jotain hämärää, tiedätte kyllä. Ja jos joulukuusi tulee, en voi taata virtsaamattomuutta sen suhteen.

Puss och kram,

Lullero

Yötä hoidossa

Moikka taas!

Olen ollut tässä pari viikkoa tosi kunnolla. Paitsi jos ei lasketa sitä mukaan, että olen purrut pari pienen pientä reikää meidän paneeliverhoihin. Ville sanoi, ettei se haittaa, kun ne kuosit oli muutenkin kuulemma uusimisen tarpeessa. Annoin siis potkua sisustamiselle. Jos ihan rehellinen olen, niin ei sitä vihreätä jaksanut kukaan katsella, yök minkä värinen. Päivällä olen ollut aika rauhallinen, eikä suurempaa ongelmaa ole. Eteisessä käyn aina välillä availemassa sitä ihmisten laatikkoa. Ne oli kuitenkin laittaneet sen kahvaan jotain aika hurjan tuoksuista tavaraa. Onko Tabasco hyvää, Kaisa kysyi multa ja virnuili. Voin sanoa, ettei ole. Jos joku on enemmänkin sitä maistellut, niin tietää. En mä enää sinne kyllä mene, pussailen näitä omia leluja mieluummin, kongia ja Jorma-pehmolelua.

Mökissäni olen jo alkanut lymyillä ihan öisinkin, siellä on itse asiassa aika kivaakin; omassa rauhassa saa vedellä sikeitä. Ville lukee parhaillaan Täällä Pohjan Tähden Alla kirjaa ja siitä innostuneena sanoi mulle, että Lulu sähän oot vähän niin kuin torppari itsekin. Ai että mä olin taas polleeta (mikä on muuten torppari?).

Viime lauantaina isäntäväki oli Hautajoen synttäritansseissa legendaarisessa Top Hatissa. Hurja baari muuten. No, mutta asiaan. Mä en vielä ihan noin myöhään uskalla olla kotona yksin, joten mulle järjestettiin yöhoitopaikka. Se on tässä lähellä, Seurasaaressa, Maisalla ja Mikolla. Se onkin kiva paikka, ja viihdyn siellä kovasti, vaikka vähän jännitti mennä. Käytiin lenkillä Maisan kanssa, ja siellä oli yksi mäyräkoirakaverikin mukana. Sen nimeä mä en nyt muista, mutta kiva kaveri kuitenkin, aika lyhyt. Nelli se olikin! Glögikutsuillakin käytiin Hakaniemessä, oli muuten mun ekat bileet. Yöllä mä sain mennä vähän sängyn jalkopäähän nukkumaankin, luksusta. Mikko lähti aamulla kalaan, ja olisin halunnut mennä mukaan, sillä oltiinhan me kesälläkin sen venellä kalassa. Tällä kertaa en kuitenkaan päässy messiin. Jäin sitten sinne jouluaskartelemaan Maisan kanssa. Sinne tuli yksi vähän pyöreähkö labradorinnoutaja Tito mun seuraksi. Se se vasta leppoisa kaveri olikin. Ei välittänyt mun kaahailuista yhtään, heilutteli vaan häntää. Maisa sanoi vielä mun lähtiessä, että hoitopaikka on auki, sitten kun taas tarvitset. Aika mukava hoitotäti! Terveiset ja kiitokset vielä sinne.

Mun turkki on muuten vaihtunut nyt vähän niin kuin aikuisen malliseksi, pentukarva on hävinnyt. Pehmeähän tääkin on tää aikuisten turkki. Kaisa pitää siitä niin hyvää huolta, että kyllä mun kelpaa tuolla tepastella. Pojat on alkanut myös vähän koirapuistossa katsella mun perään. En mä niistä kyllä välitä, leikin vaan.

Futiksesta sen verran että se pahin tapahtui Arsenalille, mitä ollaan tässä Villen kanssa pelätty, Van Persien linnunluu meni ja loukkaantui taas. Heti tuli tappio Sunderlandille. Chelsea on sitten lauantaina vastassa Emiratesilla. Siihen varataan kuulemma lihapullia, puruluita ja Light Cokista (mä en juo sitä).

Mulla on jo aika paljon kivoja kavereita. Niitä lyhyitä ihmisiä: Niklas, Matias, Stella, Joel, Niko ja Inka. Sitten koirakavereita on Petteri (ihastunut muhun so bad), Chili, Aslak, Sohvi, Tito, Bruno (kirjekaveri), Mimmi (kirjekaveri), Maire (nopea kirjekaveri) ja tietysti mun kaikki sisarukset ja perheenjäsenet. Kissakavereita on Koko, Jake (kirjekaveri) ja Doris. Terveisiä kaikille ja kiitos palautteesta! Ollaan yhteyksissä.

Silmä on muuten tippakuurin johdosta parantunut täysin, kiva homma. Mikä muuten se vouhotus jostain sikainfluenssasta on, ei kai se koiriin tartu?

Lunta odotellessa,

Lulu

Uusi harrastus

Cheers kaverit,

probleemia. Nyt mun Jackass-huoltajat ovat ostaneet mulle heijastimen. Hävettää aika paksusti kantaa sitä pannassa. Se ei oo mikään tavallinen heijastin, vaan sellainen nolo, vilkkuva valo. Oon kuin paloauto, kun töpötän pikkutassuillani syksyisillä kaduilla, so poooor. Kaisa sanoikin, että vain ujellus puuttuu. Sitten se kyllä lisäsi, ettei se itse asiassa usein puutukaan, perfekte brannbilen (norjaa). No on se hyvä, että mä näyn ja kuulun kylillä. On nimittäin jo pimeää, vähän se pelottaa.

Mulla on uusi harrastus: pureskelen vähän käytettyä purkkaa. Ville sanoi, että se on kyllä mauton harrastus ja ihmettelee, että mistä oon saanut tuollaista päähäni. No, olen katsellut lauantaisin Valioliigaa ja nähnyt kuinka Sir Alex Ferguson jauhaa purkkaa ja näyttää niin coolilta. Ville kertoi mulle, että xylitol on myrkyllistä koirille ja sitä pitää välttää. Sen takia syönkin käytettyä purkkaa, josta xylitol on jo syöty pois eikä purkka ole muutenkaan enää uutuudenjäykkää. Mutta hei, olen murrosiässä ja kaikkea pitää kokeilla – kielloista huolimatta, kyllä te tiedätte. Kunnon mälli Hubba Bubbaa, voi pojat, että maistuu.

Kävin muuten eläinlääkärissä viime viikolla. Mulla oli avohaava silmässä, aika hurjaa. En oikein tiedä mistä se oli tullut, mutta oon nyt silmätippakuurilla 10 päivää. Homma on jo pian hoidossa. Lääkäri kysyi, että olenko tapellut kissojen kanssa. Hönö, en mä tappele kenenkään kanssa. Mulla on toiset teesit: mä vedän aina selälleen välittömästi, jos jollain on jotain sellaista mielessä. Peace ja love systeemillä mennään. No se reikä on varmaan tullut jostain ruusupuskasta, kun oon kiihdyttänyt sinne vauhdilla. Gotta take it easier. Painoin muuten 13,3 kg.

Fabregas on muuten ollut aivan liekeissä, niin kuin Arsenalkin. Ollaan juhlittu voittoja kaikissa peleissä. Ville innostuu joka maalista, niin että se antaa mulle nakin per maali. Ja niitä maalejahan on tullut. Kaisa sanoi mulle lauantaina, että mähän oon tavallaan myös Fulhamin kannattaja. En ymmärtänyt yhtään. Tiedän Fulhamista vain, että Hodari on siellä puikoissa, Köpi Kallio lämmittelee vaihtopenkkiä ja Clint Dempsey kannattasi nyt olla fantasyjengissä. Mutta se yhteys: Mulla on himassa se mökki, te muistatte, jonka suunnittelin laittavan palasiksi. Kaisa sanoi, että kun mä majailen siellä, oon vähän kuin mökkiläinen, cottager. Tein muuten siihen lattiarempan; nyt se on hyvä.

Viikonloppuna näin myös Metsotiellä yksiä niitä mun lyhyempiä kavereita, Nikoa ja Inkaa. Niillä on niin kova meno, että mäkään en pysy oikein vauhdissa. Juostiin ympäri edestakas peräkanaa. Kyllä oli mukavaa. Kun mä vähän nuolen niiden naamaa, alkaa hirveä kikatus. Siitähän mä vaan innostun. Onneksi sitten kuitenkin pääsin himaan, sillä olin tooosi poikki. Menin majaan rauhoittumaan ja mietin ylpeänä, että kyllä on periaatteessa hienoa olla mökkiläinen omassa mökissä.

Kiitos taas palautteesta ja terveisiä!

Lulu

”Properly trained, a man can be dog's best friend.”

Hurja tilanne

I have had so much feedback from my foreign friends that I should write couple of words also in English. So be it. Not a problem for me. Special greetings to Brasil to Vini. Have a nice holiday there and greetings to Noopy and your parents. Main story is still in Finnish.

Lokakuuta mennään, ja olen joutunut jatkuvalla syötöllä lenkkien jälkeen suihkuun. Not nice. Olen kuulemma likainen. Disagree. Mun mielestä se on suhteellinen käsite. Sateesta mä nyt en oikein itsekään pidä, mutta en ole mikään Mikki Hiiri enkä jaksa lätäköitäkään väistellä. Kotona menee hyvin, ja olen jo hieman innostunut tosta mun majastakin. Käyn siellä päivisin välillä nokosilla. 15 min on maksimi, sitten ulos, alkaa hirvittää. En viitsinyt hajottaa sitä aluksi, vaikka kävin vähän sen katolla kävelemässä ja kattelin, että tosta jos vähän polkisi kulmaa, niin se hajoaisi. No, annoin ainakin vielä olla, säälistä. Ai niin, pissasin kerran taas matolle, mutta ihan vähän.

Jouduttiin tosi uhkaavaan ja hurjaan tilanteeseen. Me oltiin yhtenä päivänä isännän kanssa kävelyllä ja mentiin jonkun sellaisen paikan ohi missä oli niitä hassuja lyhyitä ihmisiä. Pidän niistä kovasti, mutta ne käyttäytyy vähän arvaamattomasti välillä. Sellainen 5 v poika sitten huusi sieltä mun isännälle, että ”Onko tulla patkat hoututta?”. No mä olin jo että nyt menee liian pitkälle. Ville vastasi sille (tarkasti tosin ensin omat housunsa) että ”Ei oo mutta kurkkaappa omiin, niin saattaa löytyä”. Mä naureskelin, ja jatkettiin matkaa. Me selvittiin.

Agilityssä olen taas käynyt ­ja se kiinnostaa. Probleema on se, kun en millään malttaisi odottaa vuoroani. Haukun siis koko ajan, kun en ole lauteilla. Ville sanoi, että ymmärtää ja ettei itsekkään tykkää missään vaihdossa istua. Peliakaa pitää tulla. Ei van Persiekään maaleja vaihdosta mun käsittääkseni tee. Kävin myös moikkaamassa Tuomitien ja Metsotien porukoita, terveisiä vaan sinne.

Kiitos muuten kivasta palautteesta, jota olen saanut paljon. Erityisen lämpimät terveiset ekalle emännälleni Maj-Lenille ja emolleni Vilmalle Lippajärvelle, mistä olen siis kotoisin. Sitten sain yhden vihjailevan postin, jossa sanottiin, että Bruno-pentu saattaisi olla kiinnostunut vanhemmasta tyttöystävstä. Taidan skipata tällä kertaa, vaikka Bruno näytti kuvissa aika komealta. En oo mikään puumanainen. Yhdelle herrasmiehelle vielä terveisiä, että mun blogin kommenteissa ei kiroilla, olen vasta yksi, you know.

Eläinlääkäri koitti yksi päivä muuten kahvojani ja sanoi röyhkeästi, että mulla on muutama sata grammaa ylimääräistä. Ei tuntunut hyvältä. Ville osti meille nakkeja ja sanoi sitten, että älä välitä, lihavat on leppoisia. Mun pikkuhäntä alkoi vispata taas ilosta.

Nyt lähden majaan unille

cheers,

Lulu

Elämää

Moi,

viime kerralla kerroin mun ongelmista sisäpissailun kanssa. Se jotenkin auttoi, kun sain kerrottua siitä täällä blogissa. Nyt on parempia uutisia. En ole tehnyt pissoja enää sisälle, vaikka matotkin on jo olleet monta viikkoa lattialla. Alan jo ehkä aikuistua; no aika näyttää, mutten kehota nuolaisemaan ennen kuin tipahtaa. Jos joku sopiva tilaisuus tulee, niin luulen että saatan lirauttaa vielä pienet.

Viikonloppuna mun kaveri Lare kävi moikkaamassa mua, terveiset Larelle. Järjesteltiin kellaria yhdessä. Minä ja isäntä hyydyttiin siihen hommaan aika nopeasti. Se oli ostanut onneksi mulle pari uutta frisbeetä, ja livahdettiin sitten Käpylään testaamaan niitä. Se sano mulle että: ”Ei jaksa millään enää noita siivoushommia.”

Muutenkin mulla on mennyt hyvin, ja olen puuhaillut kaikkea mukavaa sekä Kaisan että Villen kanssa. Kaisan kanssa me opetellaan yleisesti käyttäytymään lenkeillä. Hyvin menee noin yleensä, mutta joskus vaan ei jaksa keskittyä ja tekee mieli puhista muille koirille, etenkin pimeällä. Taidan pelätä hiukan pimeää, vaikken myönnäkään sitä. Ei se niin vakavaa ole, kaikilla on huonompia päiviä, myös mulla. Mutta jos nakinpalasia on nameina, niin heitän vaikka voltteja, jotta saan niitä.

Eilen katsottiin tv:stä Villen kanssa, kun Arsenal pyöritteli AZ Alkmaaria. Olen muuten Arsenalin kannattaja, ja mun suosikki on Fabregas. Kaisalta eilen ihmeellinen veto: meni nukkumaan, kun me alettiin katsoa ottelua. En voi ymmärtää. Onneksi isäntäään voi luottaa näissä jalkapallojutuissa 100 %:sti, se ei hyydy. Mulle ostettiin sellainen koirien makuupaikka/maja tänne himaan. Voitteko kuvitella, mulle, lapinkoiralle. Ei noi aja kyllä kaikilla valoilla noi mun huoltajat. No, kävin muutaman kerran siellä pyörähtämässä, kun ne niin säälittävästi yritti, että mä olisin mennyt sinne. Pistän sen ehkä huomenna päreiksi, kun olen yksin.

Torstaina siivouspäivä. Taas? Pitää koko ajan siirtyä imurin tieltä. Perjantaina Metsotielle ja Tuomitielle, missä en oo ehtinyt käydä pitkään aikaan. Kivaa.

Ojämäelle muuten terveisiä, täytti tänään 46 vuotta. Ei mikään junnu enää.


Ei kiinnosta TOP 5

1. Ruoka, jossa ei ole maksalaatikkoa

2. Koirien makuumajat

3. Jokerit

4. Siivouspäivä

5. Tottenham

Blogin aloitus

Moi,

aloitin blogin pitämisen tänään. Kirjoittelen tänne paimensukuisen lapinkoiran elämästäni. Asustelen isäntäni Villen ja emäntäni Kaisan kanssa Helsingin Alppilassa. Ville on hiukan outo mutta ystävällinen. Hän mm. antaa salaa Kaisalta mulle nakkeja, I like it. Isäntä myös sotkee kanssani eikä niin välitä, which is niiice. Emäntäni on hiukan toisenlainen, vähän kuin Bree Van de Kamp suosikkisarjastani Täydelliset Naiset; jos tulee vilkuiltua, niin tietää. Hiukan välillä kyllä nyppii, kun se järjestelee lelujani joka välissä. No mukavahan se on kuin mikä, ja olen kyllä kiintynyt kovasti Kaisaan. Se käyttää mua myös agilitykerhossa, jossa mun olisi tarkoitus vähän katsella, että mikä on homman nimi tossa agilityssä. Tykkään paljon käydä siellä niissä esteissä kaahaamassa, ja siellä on muitakin mukavia koheltajia kuin mä.

Muuten, olen vasta just täyttänyt 1 v, joten mulla on ollut hiukan hankalaa olla vielä yksin kotona. Oon alkanut kuitenkin oppia, ainaostaan silloin tällöin palaa hihat, kun ei oo tekemistä. Silloin luen mm. Hesaria, Talouselämää, Reviiriä (jossa on kavereistani hyvää läppää) sekä kirjaston kirjoja (pistän ne siis tuhannen päreiksi). Enää en jaksa kuitenkaan ulvoa niin kuin alkuvaiheessa, ja naapuritkin on jo moikkailleet mua. Mulla ei mene ihan nappiin vielä pissailuhommakaan, sillä pissailen joskus öisin vielä matolle. En oikeen tiedä miksi, sillä tiedän kyllä, ettei siihen tulis pissailla. No, se tuntuu vaan mukavalta, niin annan mennä vaan. Sitä paitsi edellisen kerran, kun Ville oli hakenut kaikki matot pesulasta ja pissasin heti matolle, kuulin että se sano jotain tyyliin: "Ei se kato mitään, tää on halpaa tää mattojen pesulapesu." No hyvä, voin siis lirauttaa kevyesti siihen vielä, jos siltä tuntuu. Scheisset tykkään jo vetää ulos, no problem siinä osastossa siis. Tämä oli tää startti, joten palataan.

Lulu

ps. Lisätietoa musta ja mun porukoista löytyy kennelini osoitteesta:

http://www.kylkimyyryn.net/?page_id=599