maanantai 23. marraskuuta 2009

Yötä hoidossa


Moikka taas!

Olen ollut tässä pari viikkoa tosi kunnolla. Paitsi jos ei lasketa sitä mukaan, että olen purrut pari pienen pientä reikää meidän paneeliverhoihin. Ville sanoi, ettei se haittaa, kun ne kuosit oli muutenkin kuulemma uusimisen tarpeessa. Annoin siis potkua sisustamiselle. Jos ihan rehellinen olen, niin ei sitä vihreätä jaksanut kukaan katsella, yök minkä värinen. Päivällä olen ollut aika rauhallinen, eikä suurempaa ongelmaa ole. Eteisessä käyn aina välillä availemassa sitä ihmisten laatikkoa. Ne oli kuitenkin laittaneet sen kahvaan jotain aika hurjan tuoksuista tavaraa. Onko Tabasco hyvää, Kaisa kysyi multa ja virnuili. Voin sanoa, ettei ole. Jos joku on enemmänkin sitä maistellut, niin tietää. En mä enää sinne kyllä mene, pussailen näitä omia leluja mieluummin, kongia ja Jorma-pehmolelua.

Mökissäni olen jo alkanut lymyillä ihan öisinkin, siellä on itse asiassa aika kivaakin; omassa rauhassa saa vedellä sikeitä. Ville lukee parhaillaan Täällä Pohjan Tähden Alla kirjaa ja siitä innostuneena sanoi mulle, että Lulu sähän oot vähän niin kuin torppari itsekin. Ai että mä olin taas polleeta (mikä on muuten torppari?).

Viime lauantaina isäntäväki oli Hautajoen synttäritansseissa legendaarisessa Top Hatissa. Hurja baari muuten. No, mutta asiaan. Mä en vielä ihan noin myöhään uskalla olla kotona yksin, joten mulle järjestettiin yöhoitopaikka. Se on tässä lähellä, Seurasaaressa, Maisalla ja Mikolla. Se onkin kiva paikka, ja viihdyn siellä kovasti, vaikka vähän jännitti mennä. Käytiin lenkillä Maisan kanssa, ja siellä oli yksi mäyräkoirakaverikin mukana. Sen nimeä mä en nyt muista, mutta kiva kaveri kuitenkin, aika lyhyt. Nelli se olikin! Glögikutsuillakin käytiin Hakaniemessä, oli muuten mun ekat bileet. Yöllä mä sain mennä vähän sängyn jalkopäähän nukkumaankin, luksusta. Mikko lähti aamulla kalaan, ja olisin halunnut mennä mukaan, sillä oltiinhan me kesälläkin sen venellä kalassa. Tällä kertaa en kuitenkaan päässy messiin. Jäin sitten sinne jouluaskartelemaan Maisan kanssa. Sinne tuli yksi vähän pyöreähkö labradorinnoutaja Tito mun seuraksi. Se se vasta leppoisa kaveri olikin. Ei välittänyt mun kaahailuista yhtään, heilutteli vaan häntää. Maisa sanoi vielä mun lähtiessä, että hoitopaikka on auki, sitten kun taas tarvitset. Aika mukava hoitotäti! Terveiset ja kiitokset vielä sinne.

Mun turkki on muuten vaihtunut nyt vähän niin kuin aikuisen malliseksi, pentukarva on hävinnyt. Pehmeähän tääkin on tää aikuisten turkki. Kaisa pitää siitä niin hyvää huolta, että kyllä mun kelpaa tuolla tepastella. Pojat on alkanut myös vähän koirapuistossa katsella mun perään. En mä niistä kyllä välitä, leikin vaan.

Futiksesta sen verran että se pahin tapahtui Arsenalille, mitä ollaan tässä Villen kanssa pelätty, Van Persien linnunluu meni ja loukkaantui taas. Heti tuli tappio Sunderlandille. Chelsea on sitten lauantaina vastassa Emiratesilla. Siihen varataan kuulemma lihapullia, puruluita ja Light Cokista (mä en juo sitä).

Mulla on jo aika paljon kivoja kavereita. Niitä lyhyitä ihmisiä: Niklas, Matias, Stella, Joel, Niko ja Inka. Sitten koirakavereita on Petteri (ihastunut muhun so bad), Chili, Aslak, Sohvi, Tito, Bruno (kirjekaveri), Mimmi (kirjekaveri), Maire (nopea kirjekaveri) ja tietysti mun kaikki sisarukset ja perheenjäsenet. Kissakavereita on Koko, Jake (kirjekaveri) ja Doris. Terveisiä kaikille ja kiitos palautteesta! Ollaan yhteyksissä.

Silmä on muuten tippakuurin johdosta parantunut täysin, kiva homma. Mikä muuten se vouhotus jostain sikainfluenssasta on, ei kai se koiriin tartu?

Lunta odotellessa,

Lulu

maanantai 9. marraskuuta 2009

Uusi harrastus


Cheers kaverit,

probleemia. Nyt mun Jackass-huoltajat ovat ostaneet mulle heijastimen. Hävettää aika paksusti kantaa sitä pannassa. Se ei oo mikään tavallinen heijastin, vaan sellainen nolo, vilkkuva valo. Oon kuin paloauto, kun töpötän pikkutassuillani syksyisillä kaduilla, so poooor. Kaisa sanoikin, että vain ujellus puuttuu. Sitten se kyllä lisäsi, ettei se itse asiassa usein puutukaan, perfekte brannbilen (norjaa). No on se hyvä, että mä näyn ja kuulun kylillä. On nimittäin jo pimeää, vähän se pelottaa.

Mulla on uusi harrastus: pureskelen vähän käytettyä purkkaa. Ville sanoi, että se on kyllä mauton harrastus ja ihmettelee, että mistä oon saanut tuollaista päähäni. No, olen katsellut lauantaisin Valioliigaa ja nähnyt kuinka Sir Alex Ferguson jauhaa purkkaa ja näyttää niin coolilta. Ville kertoi mulle, että xylitol on myrkyllistä koirille ja sitä pitää välttää. Sen takia syönkin käytettyä purkkaa, josta xylitol on jo syöty pois eikä purkka ole muutenkaan enää uutuudenjäykkää. Mutta hei, olen murrosiässä ja kaikkea pitää kokeilla – kielloista huolimatta, kyllä te tiedätte. Kunnon mälli Hubba Bubbaa, voi pojat, että maistuu.

Kävin muuten eläinlääkärissä viime viikolla. Mulla oli avohaava silmässä, aika hurjaa. En oikein tiedä mistä se oli tullut, mutta oon nyt silmätippakuurilla 10 päivää. Homma on jo pian hoidossa. Lääkäri kysyi, että olenko tapellut kissojen kanssa. Hönö, en mä tappele kenenkään kanssa. Mulla on toiset teesit: mä vedän aina selälleen välittömästi, jos jollain on jotain sellaista mielessä. Peace ja love systeemillä mennään. No se reikä on varmaan tullut jostain ruusupuskasta, kun oon kiihdyttänyt sinne vauhdilla. Gotta take it easier. Painoin muuten 13,3 kg.

Fabregas on muuten ollut aivan liekeissä, niin kuin Arsenalkin. Ollaan juhlittu voittoja kaikissa peleissä. Ville innostuu joka maalista, niin että se antaa mulle nakin per maali. Ja niitä maalejahan on tullut. Kaisa sanoi mulle lauantaina, että mähän oon tavallaan myös Fulhamin kannattaja. En ymmärtänyt yhtään. Tiedän Fulhamista vain, että Hodari on siellä puikoissa, Köpi Kallio lämmittelee vaihtopenkkiä ja Clint Dempsey kannattasi nyt olla fantasyjengissä. Mutta se yhteys: Mulla on himassa se mökki, te muistatte, jonka suunnittelin laittavan palasiksi. Kaisa sanoi, että kun mä majailen siellä, oon vähän kuin mökkiläinen, cottager. Tein muuten siihen lattiarempan; nyt se on hyvä.

Viikonloppuna näin myös Metsotiellä yksiä niitä mun lyhyempiä kavereita, Nikoa ja Inkaa. Niillä on niin kova meno, että mäkään en pysy oikein vauhdissa. Juostiin ympäri edestakas peräkanaa. Kyllä oli mukavaa. Kun mä vähän nuolen niiden naamaa, alkaa hirveä kikatus. Siitähän mä vaan innostun. Onneksi sitten kuitenkin pääsin himaan, sillä olin tooosi poikki. Menin majaan rauhoittumaan ja mietin ylpeänä, että kyllä on periaatteessa hienoa olla mökkiläinen omassa mökissä.

Kiitos taas palautteesta ja terveisiä!

Lulu

”Properly trained, a man can be dog's best friend.”