Lulun elämää

Hei vihdoinkin!

2011-04-17T14:02:00.005+03:00

No niin, melkein puoli vuotta on kulunut, kun ehdin viimeksi päivittää blogia. Elämä on sellaista häsläystä nykyään. Minimies on ilmeisesti tullut jäädäkseen, eikä se itse asiassa ole enää ihan miniatyyriheebokaan. Se on nykyään vaan puolta pienempi kuin mä. Ja kummasti sekin on oppinut käytöstapoja. Yöt menee lähinnä nukkuen, ja päivisinkin kaveri virnuilee ison osan ajasta. Jostain syystä se nauraa mulle paljon. En oikein tiedä, että pitäisikö loukkaantua vai mitä... Se tulee myös kovaa kohti. Sillä ei ole mitään käsitystä etäkohteliaisuustavoista. Eikä se tee mitään eroa mun ja sen lelujen välillä. Meillä on omat korit, ja mä käyn tasan tarkkaan vaan omalla korilla (paitsi kerran kun Kaisa laittoi MUN pallon vahingossa Kura-Eeron koriin), mutta se käy ihan ronskisti munkin korilla. Onneksi huoltajat enimmäkseen estää siltä noi puuhat, mutta on se niin vikkelä, ettei sen jokaiseen liikkeeseen kukaan ehdi.

Talvikin oli ja meni. Mä nautin siitä huolella; en meinannut aina villapöksyissäni pysyä, kun lähdettiin lenkille. Ja kuten toivoinkin, minimies ei kovilla säillä päässyt lenkeille mukaan, joten mä sain tassuttaa rauhassa jommankumman huoltajan kanssa ilman hyökkäysvaunuja. Kyllä oli niin kivaa telmiä kunnon hangissa. Noita kurakelejä kyllä sitten kestikin turhan kauan – eli jouduin suihkuun niin monta kertaa, ettei mun tassujen varpaat enää riittäneet kirjanpitoon.

Kävin muuten kasvattajan kanssa näytillä Paimensukuisten lapinkoirien Katselmuksessa. Sain tuomarilta ihan mukavaa kommenttia. Ja luonnettakin kehuttiin. Se ei ollut mulle yllätys, mutta huoltajat pohti, että mä olisin muka ollut vähän vieraskorea. Vähän ne on urpoja. Ne ei vaan itse tajua, millaisen kunnon lappalaisen kuuluu olla. Karvapeitekin oli tuomarin mukaan hyvä, joten Kaisa ei ole harjailullaan onnistunut sitä pilaamaan. Se ei ehdi harjata mua niin usein kuin ennen mutta harmittavan usein kuitenkin.

Nyt keväällä on tapahtunut kaikkea muutakin mielenkiintoista. Olen jännännyt HIFK:n puolesta jo pitkään. Kuhta on mun suosikki. Pisti aika jäätävän läpiajon Espoon toisessa finaalissa. Ihmettelen tosiaan, jos sille ei tarjota diiliä. Olen myös mietiskellyt poliittista suuntautumistani. Pirun sekavaa, Ville kysy multa yksi päivä: ”Lulu, oletko oikealla vai vasemmalla?” En oikein tiedä, kun en erota niitä. Ketä äänestäisin, jos saisin? No, iso vauva näyttää siltä, että siltä saisi paljon nakkeja, mutta muuten se on ihme äijä. Stubbukka on aika räväkkä tyyppi, ja sen kanssa voisi saada hyvät lenkit, mutta sen ydinvoimakanta vähän epäilyttää. Kiviniemi on kiree kuin viulun kieli, ja tää toinen tyttö, Urpilainen, vaikuttaa aika pirttihirmulta ja komentavalta. Arhinmäki on hyvä, kun se tsiigaa fudista, mutta siihen taitaa meidän yhteiset jutut jäädä. Kaikkiaan valinta olisi tosi vaikea. Vihreiden joukossa on varmaan paljon koirista tykkääviä tyyppejä, joten mäkin voisin tykätä niistä – jos olisi tarpeen. Onneksi mun ei varmaan tarvitse sunnuntaina kuin täräyttää vaalipaikalle, se riittää mun osuudeksi.

Nyt on kai aika alkaa odotella kesää. Tuleekohan samanlainen kesä kuin viime vuonna? Silloin oli kyllä niin kuuma, etten ole toiste kokenut – ja se oli jo mun toinen kesä.

Pitäkää itsenne... ihmisinä, koirina ja mitä nyt olettekaan!

Lulba

Apua!

2010-11-01T14:41:00.006+02:00

Mistähän aloittaisin tällä kertaa. Meille on nyt ilmeisesti muuttanut sellainen lyhyt ihminen. Tai tämä ei olekaan enää vain lyhyt tyyppi, vaan todellinen minimies. Se on varmaan kolme neljä kertaa pienempi kuin minä, vaikka munkaan sutjakassa varressa ei ole painoa kuin reilut kolmetoista kiloa. Olen tosin tässä stressissä pyöristynyt 0,5 kg. Mä en oikein tiedä, mitä ajattelen tästä hommasta. Periaatteessa se on kiva kaveri, mutta mun mielestä se voisi kuitenkin muuttaa pian omaan kotiin. Sen touhu on aivan ihmeellistä: se paskantaa housuun tai johonkin sellaiseen suojaan (miksihän mulla ei ollut sellaisia, kun oli kakkiongelma?), huutaa kuin sisävesihinaaja ja jopa lirauttelee noiden huoltajien päälle. Ei siinä mitään, kyllähän mäkin hieman harrastin hurjassa nuoruudessa tuollaisia juttuja, mutta en mä nyt sentään kenenkään päälle kussut! Mietin vaan, että jos mä olisin lorauttanut vaikka Villen päälle, niin sille ei olisi ehkä naurettu... Pitäisi olla samat säännöt koko jengille.

Elämä miniukon kanssa on kuitenkin mennyt ihan kivasti. Se tyyppi esiteltiin mulle heti ensi kättelyssä. Tuntui kivalta, kun sain mennä reippaasti nuuhkimaan sitä. Tuoksuu muuten suht useasti aika rankasti tortulle. Nyt muuten mun majalla on erityisen hyödyllistä käyttöä, sillä mä voin mennä sinne välillä huilaamaan, ja äänetkin vaimenee siellä vähän. Myös partsilla olen alkanut viihtyä vähän entistä enemmän. Siellä on mukavan vilpoista ja hiljaista kiskaista parin tunnin nokosia päivisin. Niitä nimittäin tarvitaan, sillä minimies ei juuri vuorokauden ajasta välitä, kun sille iskee nälkä. Voi sitä riemua, kun se nukahtaa; menen aina varmistamaan sen kopasta, että nukahtikohan se nyt oikeasti – mikä helpotus sitten.

Yksinolokin on muuten nykyään yhtä juhlaa, ei mitään härdelliä. Nautin siitä. Toinen mukava juttu on, että saan nykyään autossa matkustaa etupenkillä pelkääjän paikalla (vaikka enhän mä tietysti pelkää). Mä olen kyllä turvavaljaissa, mutta kyllä mä niissäkin viihdyn. Mun lisänimi ”Terroristi” on muuten nyt siirtynyt minimiehelle. Kaisa ja Ville nauraa, että meidän perheeseen ei ihan hiljaisia tyyppejä näköjään tulekaan.

Talvi saisi tulla jo! Toivon lunta reippaasti ja kunnon pakkasia. Niissä keleissä jää pullamössöpojat (tää minimies?) kotiin ja ulkona on tilaa mennä.

Ei muuta kun törmäillään,

Lulu

Se on sitten syksy!

2010-09-19T21:37:00.005+03:00

Tai niin mulle ainakin sanotaan. Mä jotenkin muistelin, että syksyllä olisi kylmempi, mutta ehkä mä vaan sekotan sen talveen. Meillä on edelleen partsinovi ja ikkunat auki lähes päivin öin. Muistatte varmaan, etten saa moikkailla kavereita partsilta. Mä olen keksinyt keinon, miten siitä ei tule sanomista. Päästän lyhyen haukun tai tarvittaessa pienen murinan, ja lompsin sitten itse saman tien sisälle ennen kuin mua ehditään komentaa. Mä olen aika ylpeä tästä keksinnöstä. Kaisa ja Ville pudistelee sille vaan päätään.

Se on varmaan syksyn merkki, että illan viimeinen lenkki tehdään pimeässä; niin ei kesällä ollut. Pimeä saa mut vähän varuilleen, ei ole helppoo vahtia ympäristöä, kun ei näe niin hyvin. Onneksi mulla on vakuuttava ja möreä ääni, jos haluan, joten mun nössöhuoltajienkaan ei tarvitse pelätä ulkona, kun mä olen mukana. Citypupujenkin varjot saattaa olla pimeällä yllättävän hurjia.

No joo, kesä oli mukavaa aikaa kovista lämmöistä huolimatta. Luonterin-mökkireissulla oli kyllä ihan kaikkein aikojen kuumimmat kelit. Onneksi järvi viilensi oloa mukavasti. Sitä mä en ymmärrä, että noi sekopääihmiset saunoi välillä kaksikin kertaa päivässä niissä helteissä... Ihmisten touhuista puuttuu välillä logiikka täysin. Mä en sauno – edes talvella. Sen jälkeen pitäisi aina mennä suihkuun, eikä se ole mun lempipuuhaa.

Ville karkasi elokuussa Lappiin omin päin – en taaskaan päässyt mukaan. Tällä kertaa syynä oli mukamas mun juoksut. Mitähän se ensi vuonna keksii.... No, niistä juoksuistakin selvittiin. Oli taas koirapuistoton kausi, mutta se meni yllättävän nopeasti. Kaisa on alkanut puhua, että mulle pitäisi ensi keväänä löytää ehkä poikakaveri. Mä en ole ihan varma, mitä ajattelen asiasta. Monet pojat on niin mälsiä, vaan yksi asia mielessä. Enkä tosiaan tiedä, mitä mieltä Ville olisi asiasta. Saas nähdä, miten käy.

Mulla lähestyy kahden vuoden rajapyykki (saa onnitella!). Jotenkin koen jo olevani lähes aikuinen, ja vedän jo aika hyvällä itseluottamuksella menemään noin yleisesti. Kaisa ja Villekin sanoo välillä, että mä olen aikuistunut. Miksikään tylsäksi harmaahapseksi mä en kyllä ole ajatellut alkaa. Glimten i ögat – se on mun motto. Mut ihan kaikki ei oo kuitenkaan mennyt nappiin. Mulla oli aika levoton ripuli tossa kesällä, ja täräytin aikamoiset määrät löysähköä kakkaa tohon eteisen matolle. No, Ville sanoi ettei se haittaa, jos on pakki sekaisin. Silloin saa heittää pieruja varrella mihin vaan. Se sano, että sillä on itselläkin vatsan kanssa silloin tällöin ongelmia. Paskookohan sekin matoille?

Mä olen viime aikoina tavannut tosi paljon sellaisia lyhyitä ihmisiä, mutta ihan niiden tasollekaan mä en laskeudu, vaikka nuorekas pitää olla. On niissä lyhyissä tyypeissäkin muuten paljon eroja. Osa esimerkiksi vähän pelkää mua, ja osa tulee ottamaan multa luunkin suusta. Mä annan sen luun kiltisti lainaan, olen huomannut, että saan sen aika nopeasti takaisin. Saa ne mun leluillakin leikkiä, vaikka mä en kyllä koske niitten leluihin; ne on kuitenkin tunkenut niitä suuhunsa ja vaikka mihin.

Meillä on kotona ollut jokin ihme sisustusmyllerrys. Onneksi mun majaan ei ole koskettu. Itse sen lattian silloin aikoinaan remppasin, ja olen siihen edelleen tyytyväinen. Kaisa käy välillä oikomassa mun vällyjä, mutta laitan ne nopeasti taas mieleiseeni järjestykseen. Se on kuitenkin MUN huone.

Valioliiga alkoi taas, aika jees. Olen kattonut paljon otteluita. Arsenal on aloittanut tutun pirteesti. Tottenham on taas aika yössä. Ihmettelen Tottenhamin coachin Redknappin naaman turvotusta. Se taitaa käydä tansseissa aika reippaasti, vaikka mä en kyllä löydä mitään juhlimisen aihetta, jos on Spursin puikoissa. Mun kauden suosikki on Carlos Vela, näen sinä jotain Messimäistä. Fabregas on tutun ylivoimainen.

Talvea odotellessa, jos nyt on jo kerran syksy.

Huh hellettä!

2010-07-15T21:31:00.013+03:00

Kovin on ollut kuuma. Mulla on kuitenkin edelleen mennyt ilman ongelmia, sillä meidän asunto on suhteellisen viileä. Osaan myös olla parvekkeella yöllä nukkumassa, mikä viilentää. Välillä meinaa kuitenkin tulla se hikan tyyppineen automaattihaukku, ns. mahayskä, vaikka kuinka tiedän, että siitä joutuu heti sisälle.

Kesän ehdoton ykkösjuttu on ollut uinti. Olen kaikista epäilyistä huolimatta alkanut uida ihan omin päin! Aluksi ei oikein maistunut kuin kahlaus. Ville kantoi mut kuitenkin Rajasaaressa pari kertaa mereen ja uin sitten sieltä pari metriä rantaan. Aluksi hirvitti, mutta sitten huomasin, että täähän sujuu helposti. Nyt kun olen tajunnut, että uinti on kivaa, uin koko ajan ja vaadin kepinnoutoa oikein äänekkäästi ja silmiin tuijottaen. Osaan uida vasta koiraa, mutta sen ansiosta mulle aiotaan kuulemma esittää uinnin harrastelijamerkkiä. Isäntä kehui reteesti mulle, että on itse primusmaisteri, hyppää kuulemma kympistä vieläkin pää edellä milloin vain. Höpönhöpö, mikä satusetä toi äijä. Joka tapauksessa mä en kyllä sieltä kympistä rupee täräyttelemään, se on varma se. Rajasaaresta on muuten tullut meidän suosikkipaikka. Kiitos, että noin komea saari on järjestetty meille koirille.

Tässä alla osoitteet mun uintinäytteisiin:

http://www.youtube.com/user/Tsaibma50#p/a/u/1/OGLTu1d_GxM
http://www.youtube.com/user/Tsaibma50#p/a/u/0/cPo_nX5aox0

Yksi toinen mukavasti viilennystä tuova konsti on syödä jääkaappikylmää kurkkua. Eikä se ole kuulemma linjoillekaan pahasta niin kuin jäätelö, jota en ole koskaan saanut edes maistaa... Höh.

MM-kisat on ohi ja Espanja nosti pokaalia, niinkuin mä veikkasin jo ennen kisoja. Tuli hyvät vetovoitot, joten saan ostettua lisää koirien napuja. Jaksaa taas painaa menemään.

Viikon kuluttua alkaa huoltajien lomat! Lähdetään heti mökille Saimaan Luonterille. Arvatkaa onko jees, kun toi uiminenkin tuli opittua. Uidaan, käydään veneilemässä, kalassa ja taas koko homma uudestaan. Pidän kesästä.

Muistakaa juoda reippaasti ja nauttikaa kesästä täysillä!

Lulu

Ps. Tiedoksi kaikille kissanystäville: Helin kissa kotiutui pian edellisen blogipäivityksen jälkeen. Taisi tulla tytölle nälkä...

2010-06-28T21:55:00.007+03:00

Jaahas,

nyt se on sitten kesä. Kuumat säät ovat käyneet yllättävän vähän voimille. Olen jaksanut pistää menemään ihan normaaliin malliin. Mun hönöhuoltajat jaksaa tosin kantaa mulle vesipulloa mukana pitkillä lenkeillä ihan kiitettävästi, mikä auttaa asiaa.

Tässä kesän tulon korvilla on tapahtunut vaikka mitä jännää. Olen päässyt mm. telttailemaan. Ensin oltiin yksi treeniyö Villen äidin takapihalla. Ville väitti, että se testaa mun teltassanukkujantaidot ennen metsään menoa, mutta sitä taisi itse jännittää telttailu talven jälkeen. Otti mut yöllä ihan kylkeen kiinni nukkumaankin ja kyseli, että onko mulla kylmä. Hei haloo vellipöksy, mä olen lapinkoira! No, se yö meni kuitenkin hyvin, joten suostuin lähtemään Villen, Maken, Iidan, Konstan, Jaken ja Niklaksen kanssa Nuuksioon telttailemaan. Oli muuten aikamoinen myräkkä melkein koko reissun. Kivaa oli silti…kunnes jouduin kotona pesulle ihan sampoon kera. No, se oli tosi pieni miinus muuten tosi kivaan reissuun. Me kalastettiin, paistettiin makkaraa ja leikittiin. Ne lyhyet ihmiset jaksoi leikittää mua ihan kunnolla. Ville muuten ihmetteli, kun istuin sateessa nuotiolla vesilammikossa pari tuntia. Se sanoi, että olisi se aika ihmeellistä, jos ihminenkin istuisi nuotiolla peppu paljaana vesilammikossa. No, se on niin hönö ettei tajua, että koirilla on vähän eri jutut kuin ihmisillä. Ensinnäkin, mulla on aina mun villapöksyt ja toisekseen: siinä penkilläkö mun olisi pitänyt istua? Enhän mä saa istua sohvalla ja penkillä (vaikka teen sitä tietysti salaa). Toisaalta ymmärrän sen narinan, sillä kun menin telttaan nukkumaan, niin me jouduttiin vähän aikaa mun villapöksyjä sitten putsaamaan.

Olin viime viikolla pitkällä hoitoreissulla Villen äidillä. Olin siellä melkein viikon. Huoltajat lähti Italiaan, eikä ne ottaneet mua mukaan. En ymmärrä; kyllä minäkin Como-järvellä mielelläni kurvailisin ja pitsastakin varmasti tykkäisin. No, hoitoviikko meni hyvin, eikä mun edes tehnyt mieli pistää mitään paikkoja päreiksi. Mulla oli oma maja mukana, joten nukkuminenkin sujui kotoisissa tunnelmissa. Helin kissa kyllä otti ja lähti aika pian mun sinne menon jälkeen, eikä kuulemma ole vieläkään palannut. Mä olen kuitenkin ihan varma, että se kotiutuu kohta. Kunhan osoittaa mieltään – kissat on just sellaisia, ottavat heti itteensä.

MM-fudista olen katsellut aika innoissani, näähän on mun ensimmäiset kisat. Onko aina tosiaan näin paljon tuomarivirheitä? Jouduin menemään jo olkkarista pikkuhuoneeseen, kun tuomari Mr. Larrionda ei avustajineen nähnyt Flank (niinkuin kiinalainen toimittaja Frankia kutsui) Lampardin maalia. Isäntä nimittäin meinasi repiä pelihousunsa tuossa katastrofissa. Epsanja muuten voittaa koko kisat. Ja se semilyhyt ihminen, Maradona, on jäätävä äijä, Ville sanoi mulle, että se on ylpeä etenkin Maradonan kentän ulkopuolisista saavutuksista. Mitä se silläkin tarkoitti? Se sanoi myös, että jo on aikoihin eletty, kun joku filmaa Saksan joukkueessa. Ne ei ole ikinä ennen kuulemma osoittaneet mitään inhimillisiä piirteitä. Totakaan mä en tajunnut. Mutta mä en ole koskaan käynyt Saksassakaan. Pitäisi varmaan lenkkeillä joskus sinnekin.

No niin, tässä kai kesän kuumimmat kuulumiset. Odottelen kovasti, että Kaisan ja Villen lomat alkaa kunnolla. Tiedossa on kuulemma ainakin yksi mökkireissu. Toivottavasti automatka ei kuitenkaan ole ihan kauhean pitkä; ne on niiiin tylsiä. Muistakaahan tekin juoda helteillä tarpeeksi ja lepäillä varjossa!

Terveisiä kovasti mun perheelle, kasvattajalle, Vilmalle, Aapelille sekä retkikavereille Iidalle, Niklakselle ja Konstalle.

Adiós
Lulu

2010-05-10T20:06:00.008+03:00

Kevättä rinnassa

Kesä tulee kohisten. Olen pysytellyt melkein kuivilla pitkän märän kauden jälkeen. Kuluneen viikon aikana olen joutunut suihkuun vain kaksi kertaa. Toinen suihkuun joutuminen johtui koirapuiston lätäköissä kaahaamisesta. Toinen kerta johtui kai siitä, että kalastelin keppejä etutassuilla Keskuspuiston jättilätäköistä. Jostain syystä ne lätäköissä kelluvat (ja niiden pohjalla makaavat) kepit on paljon mielenkiintoisempia kuin kuivalla maalla lojuvat.

Kevään tulon ja lumien sulamisen myötä kadut on täynnä huimia hajua. Mieluummin vain löntöstelisin eteenpäin ja haistelisin jokaisen ruohonkorren, mutta Kaisa ja Ville pistävät muhun ajoittain vauhtia. Mun energiaa pitää kuulemma saada kulumaan, jotta maltan olla kiltisti kotona. Höh, mähän olen jo täysioppinut yksinkotonaolija. Olen nyt ottanut tavaksi räjäyttää oman majani pehmusteet ihan vain sen vuoksi, etten halua tehdä muuta sotkua. Olen huomannut, ettei siitä tule sanomista. Omapahan on huoneesi, Kaisa on todennut. Yksi syy kämpän räjäyttämiseen on myös se, että sillä tavoin sinne saa paremmin piilotettua luita. Elintarvikealan lakkoilu on saanut mut varuilleen; pari luuta pitää aina olla varalta jemmassa. Ja kyllä mä lelulaatikon lelutkin edelleen levitän ympäri kämppää ainakin kerran päivässä. Mutta siitäkään ei tule sanomista! Kaisa ja Ville vain toteavat, että hyvä kun asutaan pienessä asunnossa, niin ei ole paljoa siivottavaa.

Olen alkanut viihtyä parvekkeella entistä paremmin. Siellä pitäisi olla ihan hiljaa; joskus ihan vahingossa pääsee haukku, mikä on sääli, koska joudun saman tien sisälle sen seurauksena… En ymmärrä sitä. Mun mielestä ohikulkijoita saa moikkailla. Kyllä naapurinkaveritkin moikkailevat mua, kun mennään niiden parvekkeiden ohi. Tosin nekin taitavat joutua siitä heti sisälle.

Olen ollut mukana myös pyörälenkeillä. Osaan juosta siinä Villen mukana aika kivasti, vähän samanlailla kuin hiihdossa. Ville siis ajaa ja mä juoksen. Mulla kun ei ole pyörääkään, niin mä en itse aja.

Odotan kovasti jo jalkapallon MM-kisoja. Ne on mun ensimmäiset, kun olen vasta 1,5 vuotta, mutta olen kuullut Villeltä, että se on yhtä juhlaa. Syödään kuulemma nakkeja ja lihapullia ja katsellaan otteluita joka ilta, kuukauden ajan. Espanja on mun suosikki. Xavi, Iniesta, Cesc, huhhuh. Suosittelen pientä betsiä siihen. Argentiinaa ei voi myös unohtaa, siellä on sellaisia seppiä kuin Messi, Tevez ja Aguero. Kaisa uhoaa Saksan vahvaa tuloa, mutta Ville epäilee, että se soittaa taas vaan suutaan, kun tietää, että monikaan ei arvosta Saksan peliä. Mene ja tiedä; kesällähän se nähdään!

Puss och kram.

Lulu

Elämyksien talvi

2010-04-05T17:30:00.009+03:00

Moi,

talvella on ollut niin mahtavaa, kun on ollut kunnolla lunta. Olen ollut mökkeilemässä Vierumäellä Maisan ja Mikon kanssa, Pellingissä Sadun ja Makken kanssa – mukana tietysti nämä omat jackass-huoltajat. Terveisiä. Nuuksiossa ja Bodominjärvellä olen käynyt moneen otteeseen. Muutenkin olen ollut sen verran aktiivinen tässä talven aikana, etten ole ehtinyt kirjoittaa blogia. Toivottavasti tekin olette nautiskelleet talvesta niin kuin mekin: kaasu pohjassa luontoon, oli ilma miten luminen, kylmä tai myrskyinen tahansa. Meikä aivan fiiliksissä siis.

Mullahan tärähti muuten äskettäin mittariin 1,5 vuotta. Onnitelkaa nyt hyvät ihmiset. Se on vähän niin kuin sellainen nuorisoluokan ikä. Käytöksessä mulla ei ole ollut enää pitkiin aikoihin mitään probleemia. Todella kiva. Villekin sanoi mulle, että kun mä en enää aiheuta sille stressiä, niin se on alkanut lihoa. Mitä tuokin tarkoittaa? Ihmeellistä vetää mua mukaan tommosiin juttuihin, itsehän se syö? Terveenäkin olen ollut, kiitos siitä.

Nuorisoluokasta tuli mieleen, että pääsin Tuomaksen kanssa käymään Turussa Lappalaiskoirien kevätnäyttelyssä. Jaksoin käyttäytyä hyvin kehässäkin, mikä on tietysti pääasia (sen lisäksi, että sain palkinnoksi nakinpalasia). Sain H:n eli hyvän arvosanan. Arvostelussa luki mm. seuraavaa: Keskikokoinen narttu, jolla hieman pitkä lanneosa. Toivoisin täyteläisemmän pään, hyvä kaula. Hyvä Turkki. Hieman alaskiinnittynyt häntä.

Mä olen eräkoira enkä ota arvosteluita niin vakavasti. Kiva siellä oli kuitenkin käydä, sillä oli mahtavaa nähdä muita lappalaiskoiria. Voin mennä joskus uudestaankin! Pitkällä lanneosalla on muuten hyvä pyöräyttää pennut. Kaisalle kiitos hyvästä turkista, se päivittäin jaksaa harjata mua. Ville sanoi, että mun kuikelo ketunpääkin on vaan persoonallinen. Mun mielestä Ville on itse sellainen munapää.

Hienoin juttu talven aikana on ehdottomasti ollut koirahiihto. Mä kiinnityn Villen lanteille kahden metrin liinalla, jossa on keskellä hieman joustoa. Isäntä hiihtää vapaata, ja mä juoksen vierellä. Alusta asti on mennyt tosi hyvin, vaikka Ville mutisi ennen ensimmäistä isompaa alamäkeä tyyliin: "Jos sä Lulu nyt kesken alamäen päätät rykäistä haistelemaan toisen koiran tarakkaa, niin tässä tulee julmetut lipat." No, enhän mä nyt niin hönö ole. Mä olen onnistunut lukemaan mainiosti sitä tilannetta ja vauhtia. Hurjia alamäkiä on nimittäin ollut, joudun pistämään ihan kaikki nopeudet peliin, kun sukset vaan luistaa. Se on kivaa! Hakunilassa on tätä varten oikea koiralatu. Maken kanssa hiihdettiin kerran hangilla Pornaisten ympäri. Siinä mentiin myös lujaa! Make on aikamoinen eräjorma.

Nyt alkaa kurakelit ja erilainen aika. Joudun taas suihkuun lenkkien jälkeen melkeinpä aina, vaikka yritän kävellä viimeistenkin hangenrippeiden päällä. Täällä on kuitenkin likaista, märkää loskaa. Tuntuu, että meikä menee aivan scheisseen, kun vilkaisenkin ulos. No, vuodenajat on kuitenkin rikkaus täällä Pohjolassa. Nautitaan myös kurakeleistä.

Aloitan tottelevaisuuskoulutuksen eli Tokon kohta. Saas nähdä, miten siellä keskittyminen jaksaa kiinnostaa. Osaan kyllä paljonkin juttuja, jos mun kuulo on vaan päällä, you know.

Kohti kesää mennään kovasti ja iloista kevättä kaikille!

T:Lulppu

Röhkivä porsas

2010-02-07T18:53:00.009+02:00

Moro,

Ville osti mulle hurjan, röhkivän leluporsaan. Se on pelottava otus; röhkii tosi aidosti, kun vähän puristelen sitä. Kaisa sanoi Villelle, ettei tossa porsaan ostossa ollut muutenkaan mitään järkeä, ja jos hän kerrankin herää siihen porsaan röhkimiseen yöllä, niin sekä porsas, meikäläinen että Ville siirtyvät välittömästi parvekkeelle nukkumaan. No ainakin minä ja porsas selvitään hyvin siellä parvekkeella, Ville voi jäätyä kyllä. Sillä porsaalla taitaa olla vähän samanlainen ääni kuin Villellä; välillä kun mä laitan porsaan röhkimään, Kaisa kysyy: Sanoiko Ville jotain?

Muuten olen vietellyt rauhallista sydäntalvea ja nautiskellut siitä. Olen päässyt kyläilemään mukavissa paikoissa mm. Nikolla ja Inkalla, Niklaksella ja Matiaksella, Tuomitiellä ja Petterin luona. Näin muuten Kuusistonkin ekaa kertaa, hieno homma. Mä ajelen jo nykyään aika polleena autollakin. Mun paikka on takapenkillä, mutta aina kun Ville käy kaupassa, menen siihen kuskin paikalle. Se se vasta on upeeta, olla kuskina, ne tietää, ketkä ajaa.

Kiitos paljon palautteesta, jota olen taas saanut. Sisaruksille erikoisterveiset! Olisi kiva nähdä teitä taas! Ehkä meille tulee 1,5 v tapaaminen. Mulla on nyt juoksut takana, ja saan taas riehua koirapuistoissa. Mielikin on jotenkin tasapainoisempi.

Jalkapalloa me ei enää seurata paljon. Ville sanoi että Arsenal on töpeksinyt siihen malliin. Se hommasi sitten sukset, ja me katsotaan nyt vaan hiihtoja. Kannustetaan Kattilakoskea Vancouverissa. No ei kai. What? Pitäsiköhän olla huolissaan. Kaisa sanoi mulle, että nyt se äijä on pimahtanut lopullisesti. Mä nyt oon huomannut sen jo kauan sitten. Mä en muuten itse hiihdä, mulla kun ei oo suksia.

Palataan taas,

Lulpa

Ps. Olen avannut linkin mun valokuva-albumiin tohon oikealle sivupalkkiin, Picasa photostreamiin. Käykäähän kattomassa kuvia, jos kiinnostaa.

Miellyttävät pakkasaet

2010-01-24T18:32:00.012+02:00

Moikka,

kyllä on ollut meikäläiselle miellyttävät säät. Pakkanen paukkuu ja lunta riittää. Me ollaan testattu mun kestokykyä Villen kanssa ihan tosissaan, mutta kyllä isäntä hyytyy ennen kuin minä. Ollaan oltu Nuuksiossa Takalan laavulla Samin, Paavon ja Uunon kanssa. Olen ollut Majurin ja Maken Laavulla. Käyty meren jäällä ja vaikka missä. Kivaa talvimenoa siis!

Uutena vuotena mulle pamahti sitten juoksut päälle. Siinähän sitä olikin ihmettelemistä. Kenellä on juoksuja ollut, tietää. Ihmeellisen levoton olo koko ajan päällä. Pojat kiinnosti kovasti, mitä se nyt tarkoittaa? Tähän liittyen mulle laitettiin kuukauden koirapuistokielto. Voi ei mitä tuskaa, mutta onneksi se on jo lusittu. Kaisa on niin tarkka, että sitä ei kyllä jymäytetä. Ville on sitten kokonaan toinen juttu. Meinasin saada sen huijattua pari kertaa sinne. Se kun on hieman hajamielinen, näissä(kin) jutuissa. Siinähän sitä oltaiskin oltu, kun olisin pamahtanut paksuksi. Olisi Tuomaksella (kasvattajalla) ollut ihmettelemistä.

Muuten kaikki on kunnossa, ja olen nyt virallisesti hyväkäytöksinen. Kotona ei ole mitään ongelmia. Mutta koputetaan puuta silti. Ya never know. Ainoa pieni miinus ehkä on, että vapaana ollessa saatan hieman vahtia ympäristöä. Tarkkailen koko ajan mitä ympärillä tapahtuu ja ilmoitan sitten, että "hei tuolla on joku". Ville toteaa rauhallisesti "kiitos ilmoituksesta, olikin taas tosi hurjanoloinen tyyppi". (Siis joku basic kävelijä...) Sitten mä oon vähän hämilläni, että niinpä. Mutta mun luonto on sellainen, tulee vaistoista miettimättä.

Oikein hyvää vuotta 2010 kaikille. Käykäähän hiihtelemässä ja lumireissuilla. Tällaisia upeita säitä ei välttämättä joka talvi enää näillä leveysasteilla tarjoilla.

T:Lulu

Ps. Jannea olen odotellut kuvausreissuille mukaan. Se saanoo vaan että naama paleltuu eikä ehdi nyt. Toivottavasti se tulee mukaan vielä. Sillä on upea kamera ja se on lahjakas kuvaaja.

Julspecial

2009-12-22T19:51:00.006+02:00

Jännittävää aikaa tämä joulu. Muutama viikko sitten huomasin, kuinka tärkeä ja stressaava juhla tämä ihmisille on. Isäntä oli nimittäin pikkujouluissa, eikä ollut autolla ilmeisesti. Yöllä mä jo kuulin kaukaa rapusta, kun se kolisteli sieltä tulemaan, ei riittänyt varsin leveäkään porraskäytävä. Sen avaimetkaan eivät toimineet kuulemma alaovella. Se herätti Kaisan keskellä yötä hakemaan sen sieltä, mikä oli kyllä rohkea veto. Mä en olisi todellakaan uskaltanut tehdä sitä. Kuulin, kun emäntä totesi aika napakkaan sävyyn ”Ei näissä avaimissa ole mitään vikaa”. Kun isäntä tulee tansseista, mä yritän hiukan olla piilossa. Se tuoksuu vahvasti tansseilta ja on vähän outo; yrittää tulla halailemaan mua. Aamulla se aina pikkuhiljaa palailee pienen taantuman kautta normaaliksi. Onneksi.

Lunta on tullut, ja kylmää on. Olen niin tohkeissani, etten meinaa omissa villahousuissani pysyä. Mitä kylmempi ja enemmän lunta sataa, niin sen parempi. Onneksi isäntä näyttää myös tykkäävän näistä arktisimmista olosuhteista. Kaisan naama paleltuu herkemmin, mutta sekin tykkää. Ollaan vedetty metsissä parin tunnin lenkkejä ,joissa olen ihan yltä päältä lumessa. On sitten mukavaa työntää kuonoa niin syvälle hankeen kuin se uppoaa, uudestaan ja uudestaan. Sitten kotona uni maittaa. Kaisa kehotti mua välttämään keltaista lunta. Höh. Enköhän minä tiedä, miksi sitä ei kannata lipoa (vaan pelkästään haistella). Miten muuten ne jalkapalloilijat tarkenee pelata tällä kelillä, sitä en oikein ymmärrä.

Himassa olen ollut monta viikkoa jo tekemättä yhtään mitään arveluttavaa. Nice. Pystyn jo täysin rentoutumaan, ja olen vihdoin kasvanut aikuiseksi. Ainakin luulisin niin. Ville aikoo kuulemma esittää mulle 4. luokan vapaudenristiä siitä, kun hurjapäisesti uskallan jo nukkua yksin olohuoneessa. Mitali myönnettäisiin kuulemma "merkittävästä urheudesta ja velvollisuuden ylittävästä oman hengen vaarantamisesta”. Se sano mulle, että olen varsinainen fakiiri, kun tuollaisia riskejä otan. Olohuoneessa voi tapahtua öisin ihan mitä vaan. Pikkusen tuntuu polleelta.

Mulle pitäisi olla kohta tulossa toiset juoksut, mutta vielä ei oo näkynyt. Pojat on edelleen koirapuistossa koko ajan mun kimpussa. Pojat on ihan tyhmiä. Annan niille kyllä aika selkeästi selkään, jos ne liikaa lähentelee. Ville sanoi, että ”Meille kotiin ei sitten vielä mitään pitkätukkaisia pojannulikoita tuoda.” Mitäköhän se tarkoitti?

Jouluksi lähden Sulkavalle. Automatka on aika pitkä, mutta autoiluakin on harjoiteltu sen verran, että luulen sen menevän hyvin. Siellä on kuulemma vielä enemmän lunta ja kylmää kun täällä. Like it! Joulupukki on kyllä mulle heikko kohta, en tiedä miten sen kanssa käy jos tulee vastaan. Kaukaa olen vasta nähnyt sen, mutta hurjalta näyttää. Huh huh.

Kiitos paljon mukavasta palautteesta, jota olen taas saanut. Toivotan rauhallista joulua kaikille ja lihapullarikasta vuotta 2010.

Joulurauhaa

Lulpero

Har jag blivit vuxen?

2009-12-09T21:01:00.006+02:00

Hej på er,

jag har blivit vuxen! No, en ehkä ole, mutten ole oikeasti sikaillut juuri mitään. Mun päivät menevät jo pääsääntöisesti ihan kymppiin; huilailen mökissä,
en tee tuhoja enkä karju yhtään, vaan röhnöttelen sohvalla. Sohvalla olen ainoastaan silloin, kun huoltajat eivät ole kotona. Ville
tietää sen, mut se sano, että jos toi on sun ainoa pahe, niin pötköttele siinä vaan, mutta vain yksinollessa. Mistä ihmeestä
ne tietää, että mä teen sitä? Luulin, ettei tästä jäisi mitenkään kiinni.

Majuri oli kylässä lauantaina,ja me keskusteltiin lähinnä Historiasta; tällä kertaa aiheena oli kolmannen valtakunnan tuho.
Mä en oikein vielä ymmärrä noista jutuista. Mun historiantiedot on siinä, että olen kotoisin Lippajärveltä ja kaukainen suku on lapista.
Mulla kävi pieni haveri Majurin kanssa. Ne ihmiset istu siinä sohvalla, ja mä näin jo kaukaa, että Majurilla on upeat sukat jalassa
(tennissukat, joissa oli Moskovan olympialaisten makotti Mishka-karhu - ketkä ei oo ihan junnuja, tietää). Lähdin haistelemaan
lähempää, ja siinä vaiheessa junnumainen höntyily kostautui, sillä vetäsin miettimättä kunnon hatsit suoraan siitä Majurin
isovarpaan välistä. Paha virhe! Sieltä tuli sellaiset aromit. Voin kertoa ettei tuoksunut jasmiinille eikä laventelille... Laattahan
multa lensi heti ja suoraan Majurin sukalle. Mietipä itse, jos olisi mun hajuaisti: 40 kertaa voimakkaampi kuin teillä, ja
tekisit saman. No onneksi Majuri on leppoisa mies. Se sanoi, ettei haittaa mitään. Ville sanoi, että laatta olisi kyllä lentänyt
ihan ihmisen yksinkertaisellakin hajuaistilla. Se lohdutti vähän. Ville tarjosi Majurille vaihtoehtoa, että heitettäis
ne yrjöön menneet sukat roskiin ja hän antais uudet tilalle. Majuri totesi:" Eihän nyt hyviä sukkia roskiin heitetä."
Naurettiin aika paljon. Se pakkasi ne oikeesti mukaan. Hieno mies ja uljaat sukat. Terveisiä vaan.

Kaisa on opettnut mua kovasti etsileikkiin. Se piilottelee nameja pitkin kämppää, ja mä haen niitä. Löydän vaikeetkin paikat aika hienosti. Mun nenä on aika laadukas väline. Tykkään kovasti tästä puuhasta. Villen kanssa menee vähän vaikeaksi, kun mun
mielestä se välillä syö itse niitä mun lihapullia. What?

Musiikkia olen kuunnellut taas, ja mun ja muiden murrosikäisten tyttöjen (ja Villen) tapaan ehdoton suosikkini on Antti Tuisku. Se jotenkin rauhoittaa. Sen uusi tukka on kyllä ihan hirveä. Laulan joskus mun majassa sitä biisiä Juuret, joka menee;

"Me istutettiin yhdessä puu.
Sen oksille linnut laskeutuu.
Mun juuret ne ovat täällä maassa syvällä.
Ja siitä taimesta kasvoi puu.
Se maailman tuulissa vahvistuu..."

http://www.youtube.com/watch?v=UbNx5utnADg

Kaisa on outo. Se on itse lakto-ovo-vegeruokavaliolla liikenteessä, ja kun se ostaa lähikaupasta mulle lihapullia, nakkeja ja maksalaatikkoa, niin se jotenkin häpeilee sitä ostotoimitusta ja perustelee aina kassalla: "Ei nää oo mulle...". Se pälyilee
muita asiakkaita ja toivoo, ettei muut luule sen ostavan niitä itselleen. Mä olen kyllä carnivore, vaikka tykkäänkin vetää myös porkkanaa. Mutta älkää olko huolissanne, että mä pelkillä eineksillä eläisin. Niillä vain maustetaan mun ruokaa ja leikitään etsileikkejä pienillä paloilla (liian pienillä mun mielestä, kunnon kinkku kulman taakse).

Palataan taas asiaan: lunta voisi alkaa jo tulla. Sitten mä pääsen kovin odotetuille lumireissuille luontoon.

Ei muuta kun pää kylmänä joulunodotusvouhotuksissa, kyllä se siitä. Muuten, jos tänne tulee joku joulupukki, niin saatan ehkä syödä sen.
Siinä äijässä on jotain hämärää, tiedätte kyllä. Ja jos joulukuusi tulee, en voi taata virtsaamattomuutta sen suhteen.

Puss och kram,

Lullero

Yötä hoidossa

2009-11-23T20:02:00.008+02:00

Moikka taas!

Olen ollut tässä pari viikkoa tosi kunnolla. Paitsi jos ei lasketa sitä mukaan, että olen purrut pari pienen pientä reikää meidän paneeliverhoihin. Ville sanoi, ettei se haittaa, kun ne kuosit oli muutenkin kuulemma uusimisen tarpeessa. Annoin siis potkua sisustamiselle. Jos ihan rehellinen olen, niin ei sitä vihreätä jaksanut kukaan katsella, yök minkä värinen. Päivällä olen ollut aika rauhallinen, eikä suurempaa ongelmaa ole. Eteisessä käyn aina välillä availemassa sitä ihmisten laatikkoa. Ne oli kuitenkin laittaneet sen kahvaan jotain aika hurjan tuoksuista tavaraa. Onko Tabasco hyvää, Kaisa kysyi multa ja virnuili. Voin sanoa, ettei ole. Jos joku on enemmänkin sitä maistellut, niin tietää. En mä enää sinne kyllä mene, pussailen näitä omia leluja mieluummin, kongia ja Jorma-pehmolelua.

Mökissäni olen jo alkanut lymyillä ihan öisinkin, siellä on itse asiassa aika kivaakin; omassa rauhassa saa vedellä sikeitä. Ville lukee parhaillaan Täällä Pohjan Tähden Alla kirjaa ja siitä innostuneena sanoi mulle, että Lulu sähän oot vähän niin kuin torppari itsekin. Ai että mä olin taas polleeta (mikä on muuten torppari?).

Viime lauantaina isäntäväki oli Hautajoen synttäritansseissa legendaarisessa Top Hatissa. Hurja baari muuten. No, mutta asiaan. Mä en vielä ihan noin myöhään uskalla olla kotona yksin, joten mulle järjestettiin yöhoitopaikka. Se on tässä lähellä, Seurasaaressa, Maisalla ja Mikolla. Se onkin kiva paikka, ja viihdyn siellä kovasti, vaikka vähän jännitti mennä. Käytiin lenkillä Maisan kanssa, ja siellä oli yksi mäyräkoirakaverikin mukana. Sen nimeä mä en nyt muista, mutta kiva kaveri kuitenkin, aika lyhyt. Nelli se olikin! Glögikutsuillakin käytiin Hakaniemessä, oli muuten mun ekat bileet. Yöllä mä sain mennä vähän sängyn jalkopäähän nukkumaankin, luksusta. Mikko lähti aamulla kalaan, ja olisin halunnut mennä mukaan, sillä oltiinhan me kesälläkin sen venellä kalassa. Tällä kertaa en kuitenkaan päässy messiin. Jäin sitten sinne jouluaskartelemaan Maisan kanssa. Sinne tuli yksi vähän pyöreähkö labradorinnoutaja Tito mun seuraksi. Se se vasta leppoisa kaveri olikin. Ei välittänyt mun kaahailuista yhtään, heilutteli vaan häntää. Maisa sanoi vielä mun lähtiessä, että hoitopaikka on auki, sitten kun taas tarvitset. Aika mukava hoitotäti! Terveiset ja kiitokset vielä sinne.

Mun turkki on muuten vaihtunut nyt vähän niin kuin aikuisen malliseksi, pentukarva on hävinnyt. Pehmeähän tääkin on tää aikuisten turkki. Kaisa pitää siitä niin hyvää huolta, että kyllä mun kelpaa tuolla tepastella. Pojat on alkanut myös vähän koirapuistossa katsella mun perään. En mä niistä kyllä välitä, leikin vaan.

Futiksesta sen verran että se pahin tapahtui Arsenalille, mitä ollaan tässä Villen kanssa pelätty, Van Persien linnunluu meni ja loukkaantui taas. Heti tuli tappio Sunderlandille. Chelsea on sitten lauantaina vastassa Emiratesilla. Siihen varataan kuulemma lihapullia, puruluita ja Light Cokista (mä en juo sitä).

Mulla on jo aika paljon kivoja kavereita. Niitä lyhyitä ihmisiä: Niklas, Matias, Stella, Joel, Niko ja Inka. Sitten koirakavereita on Petteri (ihastunut muhun so bad), Chili, Aslak, Sohvi, Tito, Bruno (kirjekaveri), Mimmi (kirjekaveri), Maire (nopea kirjekaveri) ja tietysti mun kaikki sisarukset ja perheenjäsenet. Kissakavereita on Koko, Jake (kirjekaveri) ja Doris. Terveisiä kaikille ja kiitos palautteesta! Ollaan yhteyksissä.

Silmä on muuten tippakuurin johdosta parantunut täysin, kiva homma. Mikä muuten se vouhotus jostain sikainfluenssasta on, ei kai se koiriin tartu?

Lunta odotellessa,

Lulu

Uusi harrastus

2009-11-09T17:59:00.009+02:00

Cheers kaverit,

probleemia. Nyt mun Jackass-huoltajat ovat ostaneet mulle heijastimen. Hävettää aika paksusti kantaa sitä pannassa. Se ei oo mikään tavallinen heijastin, vaan sellainen nolo, vilkkuva valo. Oon kuin paloauto, kun töpötän pikkutassuillani syksyisillä kaduilla, so poooor. Kaisa sanoikin, että vain ujellus puuttuu. Sitten se kyllä lisäsi, ettei se itse asiassa usein puutukaan, perfekte brannbilen (norjaa). No on se hyvä, että mä näyn ja kuulun kylillä. On nimittäin jo pimeää, vähän se pelottaa.

Mulla on uusi harrastus: pureskelen vähän käytettyä purkkaa. Ville sanoi, että se on kyllä mauton harrastus ja ihmettelee, että mistä oon saanut tuollaista päähäni. No, olen katsellut lauantaisin Valioliigaa ja nähnyt kuinka Sir Alex Ferguson jauhaa purkkaa ja näyttää niin coolilta. Ville kertoi mulle, että xylitol on myrkyllistä koirille ja sitä pitää välttää. Sen takia syönkin käytettyä purkkaa, josta xylitol on jo syöty pois eikä purkka ole muutenkaan enää uutuudenjäykkää. Mutta hei, olen murrosiässä ja kaikkea pitää kokeilla – kielloista huolimatta, kyllä te tiedätte. Kunnon mälli Hubba Bubbaa, voi pojat, että maistuu.

Kävin muuten eläinlääkärissä viime viikolla. Mulla oli avohaava silmässä, aika hurjaa. En oikein tiedä mistä se oli tullut, mutta oon nyt silmätippakuurilla 10 päivää. Homma on jo pian hoidossa. Lääkäri kysyi, että olenko tapellut kissojen kanssa. Hönö, en mä tappele kenenkään kanssa. Mulla on toiset teesit: mä vedän aina selälleen välittömästi, jos jollain on jotain sellaista mielessä. Peace ja love systeemillä mennään. No se reikä on varmaan tullut jostain ruusupuskasta, kun oon kiihdyttänyt sinne vauhdilla. Gotta take it easier. Painoin muuten 13,3 kg.

Fabregas on muuten ollut aivan liekeissä, niin kuin Arsenalkin. Ollaan juhlittu voittoja kaikissa peleissä. Ville innostuu joka maalista, niin että se antaa mulle nakin per maali. Ja niitä maalejahan on tullut. Kaisa sanoi mulle lauantaina, että mähän oon tavallaan myös Fulhamin kannattaja. En ymmärtänyt yhtään. Tiedän Fulhamista vain, että Hodari on siellä puikoissa, Köpi Kallio lämmittelee vaihtopenkkiä ja Clint Dempsey kannattasi nyt olla fantasyjengissä. Mutta se yhteys: Mulla on himassa se mökki, te muistatte, jonka suunnittelin laittavan palasiksi. Kaisa sanoi, että kun mä majailen siellä, oon vähän kuin mökkiläinen, cottager. Tein muuten siihen lattiarempan; nyt se on hyvä.

Viikonloppuna näin myös Metsotiellä yksiä niitä mun lyhyempiä kavereita, Nikoa ja Inkaa. Niillä on niin kova meno, että mäkään en pysy oikein vauhdissa. Juostiin ympäri edestakas peräkanaa. Kyllä oli mukavaa. Kun mä vähän nuolen niiden naamaa, alkaa hirveä kikatus. Siitähän mä vaan innostun. Onneksi sitten kuitenkin pääsin himaan, sillä olin tooosi poikki. Menin majaan rauhoittumaan ja mietin ylpeänä, että kyllä on periaatteessa hienoa olla mökkiläinen omassa mökissä.

Kiitos taas palautteesta ja terveisiä!

Lulu

”Properly trained, a man can be dog's best friend.”

Hurja tilanne

2009-10-29T00:02:00.005+02:00

I have had so much feedback from my foreign friends that I should write couple of words also in English. So be it. Not a problem for me. Special greetings to Brasil to Vini. Have a nice holiday there and greetings to Noopy and your parents. Main story is still in Finnish.

Lokakuuta mennään, ja olen joutunut jatkuvalla syötöllä lenkkien jälkeen suihkuun. Not nice. Olen kuulemma likainen. Disagree. Mun mielestä se on suhteellinen käsite. Sateesta mä nyt en oikein itsekään pidä, mutta en ole mikään Mikki Hiiri enkä jaksa lätäköitäkään väistellä. Kotona menee hyvin, ja olen jo hieman innostunut tosta mun majastakin. Käyn siellä päivisin välillä nokosilla. 15 min on maksimi, sitten ulos, alkaa hirvittää. En viitsinyt hajottaa sitä aluksi, vaikka kävin vähän sen katolla kävelemässä ja kattelin, että tosta jos vähän polkisi kulmaa, niin se hajoaisi. No, annoin ainakin vielä olla, säälistä. Ai niin, pissasin kerran taas matolle, mutta ihan vähän.

Jouduttiin tosi uhkaavaan ja hurjaan tilanteeseen. Me oltiin yhtenä päivänä isännän kanssa kävelyllä ja mentiin jonkun sellaisen paikan ohi missä oli niitä hassuja lyhyitä ihmisiä. Pidän niistä kovasti, mutta ne käyttäytyy vähän arvaamattomasti välillä. Sellainen 5 v poika sitten huusi sieltä mun isännälle, että ”Onko tulla patkat hoututta?”. No mä olin jo että nyt menee liian pitkälle. Ville vastasi sille (tarkasti tosin ensin omat housunsa) että ”Ei oo mutta kurkkaappa omiin, niin saattaa löytyä”. Mä naureskelin, ja jatkettiin matkaa. Me selvittiin.

Agilityssä olen taas käynyt ja se kiinnostaa. Probleema on se, kun en millään malttaisi odottaa vuoroani. Haukun siis koko ajan, kun en ole lauteilla. Ville sanoi, että ymmärtää ja ettei itsekkään tykkää missään vaihdossa istua. Peliakaa pitää tulla. Ei van Persiekään maaleja vaihdosta mun käsittääkseni tee. Kävin myös moikkaamassa Tuomitien ja Metsotien porukoita, terveisiä vaan sinne.

Kiitos muuten kivasta palautteesta, jota olen saanut paljon. Erityisen lämpimät terveiset ekalle emännälleni Maj-Lenille ja emolleni Vilmalle Lippajärvelle, mistä olen siis kotoisin. Sitten sain yhden vihjailevan postin, jossa sanottiin, että Bruno-pentu saattaisi olla kiinnostunut vanhemmasta tyttöystävstä. Taidan skipata tällä kertaa, vaikka Bruno näytti kuvissa aika komealta. En oo mikään puumanainen. Yhdelle herrasmiehelle vielä terveisiä, että mun blogin kommenteissa ei kiroilla, olen vasta yksi, you know.

Eläinlääkäri koitti yksi päivä muuten kahvojani ja sanoi röyhkeästi, että mulla on muutama sata grammaa ylimääräistä. Ei tuntunut hyvältä. Ville osti meille nakkeja ja sanoi sitten, että älä välitä, lihavat on leppoisia. Mun pikkuhäntä alkoi vispata taas ilosta.

Nyt lähden majaan unille

cheers,

Lulu

Elämää

2009-10-21T19:17:00.004+03:00

Moi,

viime kerralla kerroin mun ongelmista sisäpissailun kanssa. Se jotenkin auttoi, kun sain kerrottua siitä täällä blogissa. Nyt on parempia uutisia. En ole tehnyt pissoja enää sisälle, vaikka matotkin on jo olleet monta viikkoa lattialla. Alan jo ehkä aikuistua; no aika näyttää, mutten kehota nuolaisemaan ennen kuin tipahtaa. Jos joku sopiva tilaisuus tulee, niin luulen että saatan lirauttaa vielä pienet.

Viikonloppuna mun kaveri Lare kävi moikkaamassa mua, terveiset Larelle. Järjesteltiin kellaria yhdessä. Minä ja isäntä hyydyttiin siihen hommaan aika nopeasti. Se oli ostanut onneksi mulle pari uutta frisbeetä, ja livahdettiin sitten Käpylään testaamaan niitä. Se sano mulle että: ”Ei jaksa millään enää noita siivoushommia.”

Muutenkin mulla on mennyt hyvin, ja olen puuhaillut kaikkea mukavaa sekä Kaisan että Villen kanssa. Kaisan kanssa me opetellaan yleisesti käyttäytymään lenkeillä. Hyvin menee noin yleensä, mutta joskus vaan ei jaksa keskittyä ja tekee mieli puhista muille koirille, etenkin pimeällä. Taidan pelätä hiukan pimeää, vaikken myönnäkään sitä. Ei se niin vakavaa ole, kaikilla on huonompia päiviä, myös mulla. Mutta jos nakinpalasia on nameina, niin heitän vaikka voltteja, jotta saan niitä.

Eilen katsottiin tv:stä Villen kanssa, kun Arsenal pyöritteli AZ Alkmaaria. Olen muuten Arsenalin kannattaja, ja mun suosikki on Fabregas. Kaisalta eilen ihmeellinen veto: meni nukkumaan, kun me alettiin katsoa ottelua. En voi ymmärtää. Onneksi isäntäään voi luottaa näissä jalkapallojutuissa 100 %:sti, se ei hyydy. Mulle ostettiin sellainen koirien makuupaikka/maja tänne himaan. Voitteko kuvitella, mulle, lapinkoiralle. Ei noi aja kyllä kaikilla valoilla noi mun huoltajat. No, kävin muutaman kerran siellä pyörähtämässä, kun ne niin säälittävästi yritti, että mä olisin mennyt sinne. Pistän sen ehkä huomenna päreiksi, kun olen yksin.

Torstaina siivouspäivä. Taas? Pitää koko ajan siirtyä imurin tieltä. Perjantaina Metsotielle ja Tuomitielle, missä en oo ehtinyt käydä pitkään aikaan. Kivaa.

Ojämäelle muuten terveisiä, täytti tänään 46 vuotta. Ei mikään junnu enää.

Ei kiinnosta TOP 5

1. Ruoka, jossa ei ole maksalaatikkoa

2. Koirien makuumajat

3. Jokerit

4. Siivouspäivä

5. Tottenham

Blogin aloitus

2009-10-16T14:24:00.002+03:00

Moi,

aloitin blogin pitämisen tänään. Kirjoittelen tänne paimensukuisen lapinkoiran elämästäni. Asustelen isäntäni Villen ja emäntäni Kaisan kanssa Helsingin Alppilassa. Ville on hiukan outo mutta ystävällinen. Hän mm. antaa salaa Kaisalta mulle nakkeja, I like it. Isäntä myös sotkee kanssani eikä niin välitä, which is niiice. Emäntäni on hiukan toisenlainen, vähän kuin Bree Van de Kamp suosikkisarjastani Täydelliset Naiset; jos tulee vilkuiltua, niin tietää. Hiukan välillä kyllä nyppii, kun se järjestelee lelujani joka välissä. No mukavahan se on kuin mikä, ja olen kyllä kiintynyt kovasti Kaisaan. Se käyttää mua myös agilitykerhossa, jossa mun olisi tarkoitus vähän katsella, että mikä on homman nimi tossa agilityssä. Tykkään paljon käydä siellä niissä esteissä kaahaamassa, ja siellä on muitakin mukavia koheltajia kuin mä.

Muuten, olen vasta just täyttänyt 1 v, joten mulla on ollut hiukan hankalaa olla vielä yksin kotona. Oon alkanut kuitenkin oppia, ainaostaan silloin tällöin palaa hihat, kun ei oo tekemistä. Silloin luen mm. Hesaria, Talouselämää, Reviiriä (jossa on kavereistani hyvää läppää) sekä kirjaston kirjoja (pistän ne siis tuhannen päreiksi). Enää en jaksa kuitenkaan ulvoa niin kuin alkuvaiheessa, ja naapuritkin on jo moikkailleet mua. Mulla ei mene ihan nappiin vielä pissailuhommakaan, sillä pissailen joskus öisin vielä matolle. En oikeen tiedä miksi, sillä tiedän kyllä, ettei siihen tulis pissailla. No, se tuntuu vaan mukavalta, niin annan mennä vaan. Sitä paitsi edellisen kerran, kun Ville oli hakenut kaikki matot pesulasta ja pissasin heti matolle, kuulin että se sano jotain tyyliin: "Ei se kato mitään, tää on halpaa tää mattojen pesulapesu." No hyvä, voin siis lirauttaa kevyesti siihen vielä, jos siltä tuntuu. Scheisset tykkään jo vetää ulos, no problem siinä osastossa siis. Tämä oli tää startti, joten palataan.

Lulu

ps. Lisätietoa musta ja mun porukoista löytyy kennelini osoitteesta:

http://www.kylkimyyryn.net/?page_id=599