Moi,
talvella on ollut niin mahtavaa, kun on ollut kunnolla lunta. Olen ollut mökkeilemässä Vierumäellä Maisan ja Mikon kanssa, Pellingissä Sadun ja Makken kanssa – mukana tietysti nämä omat jackass-huoltajat. Terveisiä. Nuuksiossa ja Bodominjärvellä olen käynyt moneen otteeseen. Muutenkin olen ollut sen verran aktiivinen tässä talven aikana, etten ole ehtinyt kirjoittaa blogia. Toivottavasti tekin olette nautiskelleet talvesta niin kuin mekin: kaasu pohjassa luontoon, oli ilma miten luminen, kylmä tai myrskyinen tahansa. Meikä aivan fiiliksissä siis.
Mullahan tärähti muuten äskettäin mittariin 1,5 vuotta. Onnitelkaa nyt hyvät ihmiset. Se on vähän niin kuin sellainen nuorisoluokan ikä. Käytöksessä mulla ei ole ollut enää pitkiin aikoihin mitään probleemia. Todella kiva. Villekin sanoi mulle, että kun mä en enää aiheuta sille stressiä, niin se on alkanut lihoa. Mitä tuokin tarkoittaa? Ihmeellistä vetää mua mukaan tommosiin juttuihin, itsehän se syö? Terveenäkin olen ollut, kiitos siitä.
Nuorisoluokasta tuli mieleen, että pääsin Tuomaksen kanssa käymään Turussa Lappalaiskoirien kevätnäyttelyssä. Jaksoin käyttäytyä hyvin kehässäkin, mikä on tietysti pääasia (sen lisäksi, että sain palkinnoksi nakinpalasia). Sain H:n eli hyvän arvosanan. Arvostelussa luki mm. seuraavaa: Keskikokoinen narttu, jolla hieman pitkä lanneosa. Toivoisin täyteläisemmän pään, hyvä kaula. Hyvä Turkki. Hieman alaskiinnittynyt häntä.
Mä olen eräkoira enkä ota arvosteluita niin vakavasti. Kiva siellä oli kuitenkin käydä, sillä oli mahtavaa nähdä muita lappalaiskoiria. Voin mennä joskus uudestaankin! Pitkällä lanneosalla on muuten hyvä pyöräyttää pennut. Kaisalle kiitos hyvästä turkista, se päivittäin jaksaa harjata mua. Ville sanoi, että mun kuikelo ketunpääkin on vaan persoonallinen. Mun mielestä Ville on itse sellainen munapää.
Hienoin juttu talven aikana on ehdottomasti ollut koirahiihto. Mä kiinnityn Villen lanteille kahden metrin liinalla, jossa on keskellä hieman joustoa. Isäntä hiihtää vapaata, ja mä juoksen vierellä. Alusta asti on mennyt tosi hyvin, vaikka Ville mutisi ennen ensimmäistä isompaa alamäkeä tyyliin: "Jos sä Lulu nyt kesken alamäen päätät rykäistä haistelemaan toisen koiran tarakkaa, niin tässä tulee julmetut lipat." No, enhän mä nyt niin hönö ole. Mä olen onnistunut lukemaan mainiosti sitä tilannetta ja vauhtia. Hurjia alamäkiä on nimittäin ollut, joudun pistämään ihan kaikki nopeudet peliin, kun sukset vaan luistaa. Se on kivaa! Hakunilassa on tätä varten oikea koiralatu. Maken kanssa hiihdettiin kerran hangilla Pornaisten ympäri. Siinä mentiin myös lujaa! Make on aikamoinen eräjorma.
Nyt alkaa kurakelit ja erilainen aika. Joudun taas suihkuun lenkkien jälkeen melkeinpä aina, vaikka yritän kävellä viimeistenkin hangenrippeiden päällä. Täällä on kuitenkin likaista, märkää loskaa. Tuntuu, että meikä menee aivan scheisseen, kun vilkaisenkin ulos. No, vuodenajat on kuitenkin rikkaus täällä Pohjolassa. Nautitaan myös kurakeleistä.
Aloitan tottelevaisuuskoulutuksen eli Tokon kohta. Saas nähdä, miten siellä keskittyminen jaksaa kiinnostaa. Osaan kyllä paljonkin juttuja, jos mun kuulo on vaan päällä, you know.
Kohti kesää mennään kovasti ja iloista kevättä kaikille!
T:Lulppu
