Hurja tilanne

I have had so much feedback from my foreign friends that I should write couple of words also in English. So be it. Not a problem for me. Special greetings to Brasil to Vini. Have a nice holiday there and greetings to Noopy and your parents. Main story is still in Finnish.

Lokakuuta mennään, ja olen joutunut jatkuvalla syötöllä lenkkien jälkeen suihkuun. Not nice. Olen kuulemma likainen. Disagree. Mun mielestä se on suhteellinen käsite. Sateesta mä nyt en oikein itsekään pidä, mutta en ole mikään Mikki Hiiri enkä jaksa lätäköitäkään väistellä. Kotona menee hyvin, ja olen jo hieman innostunut tosta mun majastakin. Käyn siellä päivisin välillä nokosilla. 15 min on maksimi, sitten ulos, alkaa hirvittää. En viitsinyt hajottaa sitä aluksi, vaikka kävin vähän sen katolla kävelemässä ja kattelin, että tosta jos vähän polkisi kulmaa, niin se hajoaisi. No, annoin ainakin vielä olla, säälistä. Ai niin, pissasin kerran taas matolle, mutta ihan vähän.

Jouduttiin tosi uhkaavaan ja hurjaan tilanteeseen. Me oltiin yhtenä päivänä isännän kanssa kävelyllä ja mentiin jonkun sellaisen paikan ohi missä oli niitä hassuja lyhyitä ihmisiä. Pidän niistä kovasti, mutta ne käyttäytyy vähän arvaamattomasti välillä. Sellainen 5 v poika sitten huusi sieltä mun isännälle, että ”Onko tulla patkat hoututta?”. No mä olin jo että nyt menee liian pitkälle. Ville vastasi sille (tarkasti tosin ensin omat housunsa) että ”Ei oo mutta kurkkaappa omiin, niin saattaa löytyä”. Mä naureskelin, ja jatkettiin matkaa. Me selvittiin.

Agilityssä olen taas käynyt ­ja se kiinnostaa. Probleema on se, kun en millään malttaisi odottaa vuoroani. Haukun siis koko ajan, kun en ole lauteilla. Ville sanoi, että ymmärtää ja ettei itsekkään tykkää missään vaihdossa istua. Peliakaa pitää tulla. Ei van Persiekään maaleja vaihdosta mun käsittääkseni tee. Kävin myös moikkaamassa Tuomitien ja Metsotien porukoita, terveisiä vaan sinne.

Kiitos muuten kivasta palautteesta, jota olen saanut paljon. Erityisen lämpimät terveiset ekalle emännälleni Maj-Lenille ja emolleni Vilmalle Lippajärvelle, mistä olen siis kotoisin. Sitten sain yhden vihjailevan postin, jossa sanottiin, että Bruno-pentu saattaisi olla kiinnostunut vanhemmasta tyttöystävstä. Taidan skipata tällä kertaa, vaikka Bruno näytti kuvissa aika komealta. En oo mikään puumanainen. Yhdelle herrasmiehelle vielä terveisiä, että mun blogin kommenteissa ei kiroilla, olen vasta yksi, you know.

Eläinlääkäri koitti yksi päivä muuten kahvojani ja sanoi röyhkeästi, että mulla on muutama sata grammaa ylimääräistä. Ei tuntunut hyvältä. Ville osti meille nakkeja ja sanoi sitten, että älä välitä, lihavat on leppoisia. Mun pikkuhäntä alkoi vispata taas ilosta.

Nyt lähden majaan unille

cheers,

Lulu

Elämää

Moi,

viime kerralla kerroin mun ongelmista sisäpissailun kanssa. Se jotenkin auttoi, kun sain kerrottua siitä täällä blogissa. Nyt on parempia uutisia. En ole tehnyt pissoja enää sisälle, vaikka matotkin on jo olleet monta viikkoa lattialla. Alan jo ehkä aikuistua; no aika näyttää, mutten kehota nuolaisemaan ennen kuin tipahtaa. Jos joku sopiva tilaisuus tulee, niin luulen että saatan lirauttaa vielä pienet.

Viikonloppuna mun kaveri Lare kävi moikkaamassa mua, terveiset Larelle. Järjesteltiin kellaria yhdessä. Minä ja isäntä hyydyttiin siihen hommaan aika nopeasti. Se oli ostanut onneksi mulle pari uutta frisbeetä, ja livahdettiin sitten Käpylään testaamaan niitä. Se sano mulle että: ”Ei jaksa millään enää noita siivoushommia.”

Muutenkin mulla on mennyt hyvin, ja olen puuhaillut kaikkea mukavaa sekä Kaisan että Villen kanssa. Kaisan kanssa me opetellaan yleisesti käyttäytymään lenkeillä. Hyvin menee noin yleensä, mutta joskus vaan ei jaksa keskittyä ja tekee mieli puhista muille koirille, etenkin pimeällä. Taidan pelätä hiukan pimeää, vaikken myönnäkään sitä. Ei se niin vakavaa ole, kaikilla on huonompia päiviä, myös mulla. Mutta jos nakinpalasia on nameina, niin heitän vaikka voltteja, jotta saan niitä.

Eilen katsottiin tv:stä Villen kanssa, kun Arsenal pyöritteli AZ Alkmaaria. Olen muuten Arsenalin kannattaja, ja mun suosikki on Fabregas. Kaisalta eilen ihmeellinen veto: meni nukkumaan, kun me alettiin katsoa ottelua. En voi ymmärtää. Onneksi isäntäään voi luottaa näissä jalkapallojutuissa 100 %:sti, se ei hyydy. Mulle ostettiin sellainen koirien makuupaikka/maja tänne himaan. Voitteko kuvitella, mulle, lapinkoiralle. Ei noi aja kyllä kaikilla valoilla noi mun huoltajat. No, kävin muutaman kerran siellä pyörähtämässä, kun ne niin säälittävästi yritti, että mä olisin mennyt sinne. Pistän sen ehkä huomenna päreiksi, kun olen yksin.

Torstaina siivouspäivä. Taas? Pitää koko ajan siirtyä imurin tieltä. Perjantaina Metsotielle ja Tuomitielle, missä en oo ehtinyt käydä pitkään aikaan. Kivaa.

Ojämäelle muuten terveisiä, täytti tänään 46 vuotta. Ei mikään junnu enää.


Ei kiinnosta TOP 5

1. Ruoka, jossa ei ole maksalaatikkoa

2. Koirien makuumajat

3. Jokerit

4. Siivouspäivä

5. Tottenham

Blogin aloitus

Moi,

aloitin blogin pitämisen tänään. Kirjoittelen tänne paimensukuisen lapinkoiran elämästäni. Asustelen isäntäni Villen ja emäntäni Kaisan kanssa Helsingin Alppilassa. Ville on hiukan outo mutta ystävällinen. Hän mm. antaa salaa Kaisalta mulle nakkeja, I like it. Isäntä myös sotkee kanssani eikä niin välitä, which is niiice. Emäntäni on hiukan toisenlainen, vähän kuin Bree Van de Kamp suosikkisarjastani Täydelliset Naiset; jos tulee vilkuiltua, niin tietää. Hiukan välillä kyllä nyppii, kun se järjestelee lelujani joka välissä. No mukavahan se on kuin mikä, ja olen kyllä kiintynyt kovasti Kaisaan. Se käyttää mua myös agilitykerhossa, jossa mun olisi tarkoitus vähän katsella, että mikä on homman nimi tossa agilityssä. Tykkään paljon käydä siellä niissä esteissä kaahaamassa, ja siellä on muitakin mukavia koheltajia kuin mä.

Muuten, olen vasta just täyttänyt 1 v, joten mulla on ollut hiukan hankalaa olla vielä yksin kotona. Oon alkanut kuitenkin oppia, ainaostaan silloin tällöin palaa hihat, kun ei oo tekemistä. Silloin luen mm. Hesaria, Talouselämää, Reviiriä (jossa on kavereistani hyvää läppää) sekä kirjaston kirjoja (pistän ne siis tuhannen päreiksi). Enää en jaksa kuitenkaan ulvoa niin kuin alkuvaiheessa, ja naapuritkin on jo moikkailleet mua. Mulla ei mene ihan nappiin vielä pissailuhommakaan, sillä pissailen joskus öisin vielä matolle. En oikeen tiedä miksi, sillä tiedän kyllä, ettei siihen tulis pissailla. No, se tuntuu vaan mukavalta, niin annan mennä vaan. Sitä paitsi edellisen kerran, kun Ville oli hakenut kaikki matot pesulasta ja pissasin heti matolle, kuulin että se sano jotain tyyliin: "Ei se kato mitään, tää on halpaa tää mattojen pesulapesu." No hyvä, voin siis lirauttaa kevyesti siihen vielä, jos siltä tuntuu. Scheisset tykkään jo vetää ulos, no problem siinä osastossa siis. Tämä oli tää startti, joten palataan.

Lulu

ps. Lisätietoa musta ja mun porukoista löytyy kennelini osoitteesta:

http://www.kylkimyyryn.net/?page_id=599