Kesä tulee kohisten. Olen pysytellyt melkein kuivilla pitkän märän kauden jälkeen. Kuluneen viikon aikana olen joutunut suihkuun vain kaksi kertaa. Toinen suihkuun joutuminen johtui koirapuiston lätäköissä kaahaamisesta. Toinen kerta johtui kai siitä, että kalastelin keppejä etutassuilla Keskuspuiston jättilätäköistä. Jostain syystä ne lätäköissä kelluvat (ja niiden pohjalla makaavat) kepit on paljon mielenkiintoisempia kuin kuivalla maalla lojuvat.
Kevään tulon ja lumien sulamisen myötä kadut on täynnä huimia hajua. Mieluummin vain löntöstelisin eteenpäin ja haistelisin jokaisen ruohonkorren, mutta Kaisa ja Ville pistävät muhun ajoittain vauhtia. Mun energiaa pitää kuulemma saada kulumaan, jotta maltan olla kiltisti kotona. Höh, mähän olen jo täysioppinut yksinkotonaolija. Olen nyt ottanut tavaksi räjäyttää oman majani pehmusteet ihan vain sen vuoksi, etten halua tehdä muuta sotkua. Olen huomannut, ettei siitä tule sanomista. Omapahan on huoneesi, Kaisa on todennut. Yksi syy kämpän räjäyttämiseen on myös se, että sillä tavoin sinne saa paremmin piilotettua luita. Elintarvikealan lakkoilu on saanut mut varuilleen; pari luuta pitää aina olla varalta jemmassa. Ja kyllä mä lelulaatikon lelutkin edelleen levitän ympäri kämppää ainakin kerran päivässä. Mutta siitäkään ei tule sanomista! Kaisa ja Ville vain toteavat, että hyvä kun asutaan pienessä asunnossa, niin ei ole paljoa siivottavaa.
Olen alkanut viihtyä parvekkeella entistä paremmin. Siellä pitäisi olla ihan hiljaa; joskus ihan vahingossa pääsee haukku, mikä on sääli, koska joudun saman tien sisälle sen seurauksena… En ymmärrä sitä. Mun mielestä ohikulkijoita saa moikkailla. Kyllä naapurinkaveritkin moikkailevat mua, kun mennään niiden parvekkeiden ohi. Tosin nekin taitavat joutua siitä heti sisälle.
Olen ollut mukana myös pyörälenkeillä. Osaan juosta siinä Villen mukana aika kivasti, vähän samanlailla kuin hiihdossa. Ville siis ajaa ja mä juoksen. Mulla kun ei ole pyörääkään, niin mä en itse aja.
Odotan kovasti jo jalkapallon MM-kisoja. Ne on mun ensimmäiset, kun olen vasta 1,5 vuotta, mutta olen kuullut Villeltä, että se on yhtä juhlaa. Syödään kuulemma nakkeja ja lihapullia ja katsellaan otteluita joka ilta, kuukauden ajan. Espanja on mun suosikki. Xavi, Iniesta, Cesc, huhhuh. Suosittelen pientä betsiä siihen. Argentiinaa ei voi myös unohtaa, siellä on sellaisia seppiä kuin Messi, Tevez ja Aguero. Kaisa uhoaa Saksan vahvaa tuloa, mutta Ville epäilee, että se soittaa taas vaan suutaan, kun tietää, että monikaan ei arvosta Saksan peliä. Mene ja tiedä; kesällähän se nähdään!
Puss och kram.
Lulu
