Röhkivä porsas

Moro,

Ville osti mulle hurjan, röhkivän leluporsaan. Se on pelottava otus; röhkii tosi aidosti, kun vähän puristelen sitä. Kaisa sanoi Villelle, ettei tossa porsaan ostossa ollut muutenkaan mitään järkeä, ja jos hän kerrankin herää siihen porsaan röhkimiseen yöllä, niin sekä porsas, meikäläinen että Ville siirtyvät välittömästi parvekkeelle nukkumaan. No ainakin minä ja porsas selvitään hyvin siellä parvekkeella, Ville voi jäätyä kyllä. Sillä porsaalla taitaa olla vähän samanlainen ääni kuin Villellä; välillä kun mä laitan porsaan röhkimään, Kaisa kysyy: Sanoiko Ville jotain?

Muuten olen vietellyt rauhallista sydäntalvea ja nautiskellut siitä. Olen päässyt kyläilemään mukavissa paikoissa mm. Nikolla ja Inkalla, Niklaksella ja Matiaksella, Tuomitiellä ja Petterin luona. Näin muuten Kuusistonkin ekaa kertaa, hieno homma. Mä ajelen jo nykyään aika polleena autollakin. Mun paikka on takapenkillä, mutta aina kun Ville käy kaupassa, menen siihen kuskin paikalle. Se se vasta on upeeta, olla kuskina, ne tietää, ketkä ajaa.

Kiitos paljon palautteesta, jota olen taas saanut. Sisaruksille erikoisterveiset! Olisi kiva nähdä teitä taas! Ehkä meille tulee 1,5 v tapaaminen. Mulla on nyt juoksut takana, ja saan taas riehua koirapuistoissa. Mielikin on jotenkin tasapainoisempi.

Jalkapalloa me ei enää seurata paljon. Ville sanoi että Arsenal on töpeksinyt siihen malliin. Se hommasi sitten sukset, ja me katsotaan nyt vaan hiihtoja. Kannustetaan Kattilakoskea Vancouverissa. No ei kai. What? Pitäsiköhän olla huolissaan. Kaisa sanoi mulle, että nyt se äijä on pimahtanut lopullisesti. Mä nyt oon huomannut sen jo kauan sitten. Mä en muuten itse hiihdä, mulla kun ei oo suksia.

Palataan taas,

Lulpa

Ps. Olen avannut linkin mun valokuva-albumiin tohon oikealle sivupalkkiin, Picasa photostreamiin. Käykäähän kattomassa kuvia, jos kiinnostaa.