sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Miellyttävät pakkasaet



Moikka,

kyllä on ollut meikäläiselle miellyttävät säät. Pakkanen paukkuu ja lunta riittää. Me ollaan testattu mun kestokykyä Villen kanssa ihan tosissaan, mutta kyllä isäntä hyytyy ennen kuin minä. Ollaan oltu Nuuksiossa Takalan laavulla Samin, Paavon ja Uunon kanssa. Olen ollut Majurin ja Maken Laavulla. Käyty meren jäällä ja vaikka missä. Kivaa talvimenoa siis!

Uutena vuotena mulle pamahti sitten juoksut päälle. Siinähän sitä olikin ihmettelemistä. Kenellä on juoksuja ollut, tietää. Ihmeellisen levoton olo koko ajan päällä. Pojat kiinnosti kovasti, mitä se nyt tarkoittaa? Tähän liittyen mulle laitettiin kuukauden koirapuistokielto. Voi ei mitä tuskaa, mutta onneksi se on jo lusittu. Kaisa on niin tarkka, että sitä ei kyllä jymäytetä. Ville on sitten kokonaan toinen juttu. Meinasin saada sen huijattua pari kertaa sinne. Se kun on hieman hajamielinen, näissä(kin) jutuissa. Siinähän sitä oltaiskin oltu, kun olisin pamahtanut paksuksi. Olisi Tuomaksella (kasvattajalla) ollut ihmettelemistä.

Muuten kaikki on kunnossa, ja olen nyt virallisesti hyväkäytöksinen. Kotona ei ole mitään ongelmia. Mutta koputetaan puuta silti. Ya never know. Ainoa pieni miinus ehkä on, että vapaana ollessa saatan hieman vahtia ympäristöä. Tarkkailen koko ajan mitä ympärillä tapahtuu ja ilmoitan sitten, että "hei tuolla on joku". Ville toteaa rauhallisesti "kiitos ilmoituksesta, olikin taas tosi hurjanoloinen tyyppi". (Siis joku basic kävelijä...) Sitten mä oon vähän hämilläni, että niinpä. Mutta mun luonto on sellainen, tulee vaistoista miettimättä.

Oikein hyvää vuotta 2010 kaikille. Käykäähän hiihtelemässä ja lumireissuilla. Tällaisia upeita säitä ei välttämättä joka talvi enää näillä leveysasteilla tarjoilla.

T:Lulu

Ps. Jannea olen odotellut kuvausreissuille mukaan. Se saanoo vaan että naama paleltuu eikä ehdi nyt. Toivottavasti se tulee mukaan vielä. Sillä on upea kamera ja se on lahjakas kuvaaja.

3 kommenttia:

  1. No terve vaan Lulu!

    Kyllä maar on huikee talvi! Täällä Tapanilassakin on niin paljon lunta että jos tuolla lentokentän polulla erehtyy tekemään peuraloikan hankeen niin pienempi lapinkoira uppoaa sinne melkein kokonaan! Kuono ja kippurahäntä jää vaan näkyviin. Mut lumessa rymeltäminen ja varsinkin kieriskely on kivaa! Mekin ollaan käyty kattelemassa talvimaisemia meren rannalla ja Kaivarissa ja täällä lähempänä Tuomarinkartanossa ja Vantaanjoen jäällä. Kyllä kelpaa! Ei oo niitä kurakelejä ikävä.
    Emäntä on ollu vähän pahana kun tuppaan rähisemään samanikäisten urosten kanssa, ei kuulema sais... muuten tulee emännältä rähinät! Vanhempien poikien kanssa kyllä yleensä sujuu, niillä on enempi auktoriteettiä.
    Arvaa mitä, emäntä hommas mulle hammasharjan! Se ei voi olla tosissaan! Kuulema ei halua alkaa poistattelemaan hammaskiviä. Mitä ihmeen hammaskiviä?

    Hämmästelee, ja terkkuja lähettelee veljmies Aapeli

    VastaaPoista
  2. Moikka Lulu, ja terveiset myös velipoika Aapelille. On tämä talvi todella oikein lapinkoirien-talvi :) ..kaikki sanovat minulle, että sinähän olet Malla kuin luotu lumeen. Kuonon tunkeminen syvälle lumikasaan on kivaa, samoin "delfiinihyppyjen" tekeminen lumihangessa. Siinä on kuntoilua parhaimmillaan..myös isäntäväelle. Metsässä ja jäällä lunta riittää melkein reisiin saakka..siis ihmisten. Minähän uppoan sinne niin, että häntä ja peräpää vain näkyy :) ..mutta kivaa se on. Tuomakselle vinkkasinkin tässä kerran, että olisi mukava treffata taas sisaruksia pitkästä aikaa. Nyt on koirapuistoissakin kivaa, kun ei turkki likaannu ja on valoisaa illallakin. Mukavaa talven jatkoa kaikille toivottelee Malla-sisko Vuosaaresta!

    VastaaPoista
  3. Hei vaan Lulu, Aapeli ja Malla. Ja muutkin
    Terveisiä lumiselta Keravalta Ansa-mummon maisemista.
    Mummo on päässyt syksyn ja talven aikana vähän lihomaan, ja nyt Tuomas on ottanut uuden kuntokuurin käyttöön. Tavoite on joka päivä kaksi ja puoli tuntia ulkoilua, arkipäivänä vähän haastavaa, mutta eiköhän se tästä. Veteraanikoira kyllä jaksaa. Kaksi tuntia, jos ei enempää ehdi. Ja naurettavan pienet ruuat koiralla myös. Mutta veteraanithan ei enää kasva.
    Eiköhän tässä taas kevättalvella tavata, kun pahimmat kiireet hellittää.

    VastaaPoista