Jaahas,

nyt se on sitten kesä. Kuumat säät ovat käyneet yllättävän vähän voimille. Olen jaksanut pistää menemään ihan normaaliin malliin. Mun hönöhuoltajat jaksaa tosin kantaa mulle vesipulloa mukana pitkillä lenkeillä ihan kiitettävästi, mikä auttaa asiaa.

Tässä kesän tulon korvilla on tapahtunut vaikka mitä jännää. Olen päässyt mm. telttailemaan. Ensin oltiin yksi treeniyö Villen äidin takapihalla. Ville väitti, että se testaa mun teltassanukkujantaidot ennen metsään menoa, mutta sitä taisi itse jännittää telttailu talven jälkeen. Otti mut yöllä ihan kylkeen kiinni nukkumaankin ja kyseli, että onko mulla kylmä. Hei haloo vellipöksy, mä olen lapinkoira! No, se yö meni kuitenkin hyvin, joten suostuin lähtemään Villen, Maken, Iidan, Konstan, Jaken ja Niklaksen kanssa Nuuksioon telttailemaan. Oli muuten aikamoinen myräkkä melkein koko reissun. Kivaa oli silti…kunnes jouduin kotona pesulle ihan sampoon kera. No, se oli tosi pieni miinus muuten tosi kivaan reissuun. Me kalastettiin, paistettiin makkaraa ja leikittiin. Ne lyhyet ihmiset jaksoi leikittää mua ihan kunnolla. Ville muuten ihmetteli, kun istuin sateessa nuotiolla vesilammikossa pari tuntia. Se sanoi, että olisi se aika ihmeellistä, jos ihminenkin istuisi nuotiolla peppu paljaana vesilammikossa. No, se on niin hönö ettei tajua, että koirilla on vähän eri jutut kuin ihmisillä. Ensinnäkin, mulla on aina mun villapöksyt ja toisekseen: siinä penkilläkö mun olisi pitänyt istua? Enhän mä saa istua sohvalla ja penkillä (vaikka teen sitä tietysti salaa). Toisaalta ymmärrän sen narinan, sillä kun menin telttaan nukkumaan, niin me jouduttiin vähän aikaa mun villapöksyjä sitten putsaamaan.

Olin viime viikolla pitkällä hoitoreissulla Villen äidillä. Olin siellä melkein viikon. Huoltajat lähti Italiaan, eikä ne ottaneet mua mukaan. En ymmärrä; kyllä minäkin Como-järvellä mielelläni kurvailisin ja pitsastakin varmasti tykkäisin. No, hoitoviikko meni hyvin, eikä mun edes tehnyt mieli pistää mitään paikkoja päreiksi. Mulla oli oma maja mukana, joten nukkuminenkin sujui kotoisissa tunnelmissa. Helin kissa kyllä otti ja lähti aika pian mun sinne menon jälkeen, eikä kuulemma ole vieläkään palannut. Mä olen kuitenkin ihan varma, että se kotiutuu kohta. Kunhan osoittaa mieltään – kissat on just sellaisia, ottavat heti itteensä.

MM-fudista olen katsellut aika innoissani, näähän on mun ensimmäiset kisat. Onko aina tosiaan näin paljon tuomarivirheitä? Jouduin menemään jo olkkarista pikkuhuoneeseen, kun tuomari Mr. Larrionda ei avustajineen nähnyt Flank (niinkuin kiinalainen toimittaja Frankia kutsui) Lampardin maalia. Isäntä nimittäin meinasi repiä pelihousunsa tuossa katastrofissa. Epsanja muuten voittaa koko kisat. Ja se semilyhyt ihminen, Maradona, on jäätävä äijä, Ville sanoi mulle, että se on ylpeä etenkin Maradonan kentän ulkopuolisista saavutuksista. Mitä se silläkin tarkoitti? Se sanoi myös, että jo on aikoihin eletty, kun joku filmaa Saksan joukkueessa. Ne ei ole ikinä ennen kuulemma osoittaneet mitään inhimillisiä piirteitä. Totakaan mä en tajunnut. Mutta mä en ole koskaan käynyt Saksassakaan. Pitäisi varmaan lenkkeillä joskus sinnekin.

No niin, tässä kai kesän kuumimmat kuulumiset. Odottelen kovasti, että Kaisan ja Villen lomat alkaa kunnolla. Tiedossa on kuulemma ainakin yksi mökkireissu. Toivottavasti automatka ei kuitenkaan ole ihan kauhean pitkä; ne on niiiin tylsiä. Muistakaahan tekin juoda helteillä tarpeeksi ja lepäillä varjossa!

Terveisiä kovasti mun perheelle, kasvattajalle, Vilmalle, Aapelille sekä retkikavereille Iidalle, Niklakselle ja Konstalle.

Adiós
Lulu