Hurja tilanne

I have had so much feedback from my foreign friends that I should write couple of words also in English. So be it. Not a problem for me. Special greetings to Brasil to Vini. Have a nice holiday there and greetings to Noopy and your parents. Main story is still in Finnish.

Lokakuuta mennään, ja olen joutunut jatkuvalla syötöllä lenkkien jälkeen suihkuun. Not nice. Olen kuulemma likainen. Disagree. Mun mielestä se on suhteellinen käsite. Sateesta mä nyt en oikein itsekään pidä, mutta en ole mikään Mikki Hiiri enkä jaksa lätäköitäkään väistellä. Kotona menee hyvin, ja olen jo hieman innostunut tosta mun majastakin. Käyn siellä päivisin välillä nokosilla. 15 min on maksimi, sitten ulos, alkaa hirvittää. En viitsinyt hajottaa sitä aluksi, vaikka kävin vähän sen katolla kävelemässä ja kattelin, että tosta jos vähän polkisi kulmaa, niin se hajoaisi. No, annoin ainakin vielä olla, säälistä. Ai niin, pissasin kerran taas matolle, mutta ihan vähän.

Jouduttiin tosi uhkaavaan ja hurjaan tilanteeseen. Me oltiin yhtenä päivänä isännän kanssa kävelyllä ja mentiin jonkun sellaisen paikan ohi missä oli niitä hassuja lyhyitä ihmisiä. Pidän niistä kovasti, mutta ne käyttäytyy vähän arvaamattomasti välillä. Sellainen 5 v poika sitten huusi sieltä mun isännälle, että ”Onko tulla patkat hoututta?”. No mä olin jo että nyt menee liian pitkälle. Ville vastasi sille (tarkasti tosin ensin omat housunsa) että ”Ei oo mutta kurkkaappa omiin, niin saattaa löytyä”. Mä naureskelin, ja jatkettiin matkaa. Me selvittiin.

Agilityssä olen taas käynyt ­ja se kiinnostaa. Probleema on se, kun en millään malttaisi odottaa vuoroani. Haukun siis koko ajan, kun en ole lauteilla. Ville sanoi, että ymmärtää ja ettei itsekkään tykkää missään vaihdossa istua. Peliakaa pitää tulla. Ei van Persiekään maaleja vaihdosta mun käsittääkseni tee. Kävin myös moikkaamassa Tuomitien ja Metsotien porukoita, terveisiä vaan sinne.

Kiitos muuten kivasta palautteesta, jota olen saanut paljon. Erityisen lämpimät terveiset ekalle emännälleni Maj-Lenille ja emolleni Vilmalle Lippajärvelle, mistä olen siis kotoisin. Sitten sain yhden vihjailevan postin, jossa sanottiin, että Bruno-pentu saattaisi olla kiinnostunut vanhemmasta tyttöystävstä. Taidan skipata tällä kertaa, vaikka Bruno näytti kuvissa aika komealta. En oo mikään puumanainen. Yhdelle herrasmiehelle vielä terveisiä, että mun blogin kommenteissa ei kiroilla, olen vasta yksi, you know.

Eläinlääkäri koitti yksi päivä muuten kahvojani ja sanoi röyhkeästi, että mulla on muutama sata grammaa ylimääräistä. Ei tuntunut hyvältä. Ville osti meille nakkeja ja sanoi sitten, että älä välitä, lihavat on leppoisia. Mun pikkuhäntä alkoi vispata taas ilosta.

Nyt lähden majaan unille

cheers,

Lulu