Yötä hoidossa

Moikka taas!

Olen ollut tässä pari viikkoa tosi kunnolla. Paitsi jos ei lasketa sitä mukaan, että olen purrut pari pienen pientä reikää meidän paneeliverhoihin. Ville sanoi, ettei se haittaa, kun ne kuosit oli muutenkin kuulemma uusimisen tarpeessa. Annoin siis potkua sisustamiselle. Jos ihan rehellinen olen, niin ei sitä vihreätä jaksanut kukaan katsella, yök minkä värinen. Päivällä olen ollut aika rauhallinen, eikä suurempaa ongelmaa ole. Eteisessä käyn aina välillä availemassa sitä ihmisten laatikkoa. Ne oli kuitenkin laittaneet sen kahvaan jotain aika hurjan tuoksuista tavaraa. Onko Tabasco hyvää, Kaisa kysyi multa ja virnuili. Voin sanoa, ettei ole. Jos joku on enemmänkin sitä maistellut, niin tietää. En mä enää sinne kyllä mene, pussailen näitä omia leluja mieluummin, kongia ja Jorma-pehmolelua.

Mökissäni olen jo alkanut lymyillä ihan öisinkin, siellä on itse asiassa aika kivaakin; omassa rauhassa saa vedellä sikeitä. Ville lukee parhaillaan Täällä Pohjan Tähden Alla kirjaa ja siitä innostuneena sanoi mulle, että Lulu sähän oot vähän niin kuin torppari itsekin. Ai että mä olin taas polleeta (mikä on muuten torppari?).

Viime lauantaina isäntäväki oli Hautajoen synttäritansseissa legendaarisessa Top Hatissa. Hurja baari muuten. No, mutta asiaan. Mä en vielä ihan noin myöhään uskalla olla kotona yksin, joten mulle järjestettiin yöhoitopaikka. Se on tässä lähellä, Seurasaaressa, Maisalla ja Mikolla. Se onkin kiva paikka, ja viihdyn siellä kovasti, vaikka vähän jännitti mennä. Käytiin lenkillä Maisan kanssa, ja siellä oli yksi mäyräkoirakaverikin mukana. Sen nimeä mä en nyt muista, mutta kiva kaveri kuitenkin, aika lyhyt. Nelli se olikin! Glögikutsuillakin käytiin Hakaniemessä, oli muuten mun ekat bileet. Yöllä mä sain mennä vähän sängyn jalkopäähän nukkumaankin, luksusta. Mikko lähti aamulla kalaan, ja olisin halunnut mennä mukaan, sillä oltiinhan me kesälläkin sen venellä kalassa. Tällä kertaa en kuitenkaan päässy messiin. Jäin sitten sinne jouluaskartelemaan Maisan kanssa. Sinne tuli yksi vähän pyöreähkö labradorinnoutaja Tito mun seuraksi. Se se vasta leppoisa kaveri olikin. Ei välittänyt mun kaahailuista yhtään, heilutteli vaan häntää. Maisa sanoi vielä mun lähtiessä, että hoitopaikka on auki, sitten kun taas tarvitset. Aika mukava hoitotäti! Terveiset ja kiitokset vielä sinne.

Mun turkki on muuten vaihtunut nyt vähän niin kuin aikuisen malliseksi, pentukarva on hävinnyt. Pehmeähän tääkin on tää aikuisten turkki. Kaisa pitää siitä niin hyvää huolta, että kyllä mun kelpaa tuolla tepastella. Pojat on alkanut myös vähän koirapuistossa katsella mun perään. En mä niistä kyllä välitä, leikin vaan.

Futiksesta sen verran että se pahin tapahtui Arsenalille, mitä ollaan tässä Villen kanssa pelätty, Van Persien linnunluu meni ja loukkaantui taas. Heti tuli tappio Sunderlandille. Chelsea on sitten lauantaina vastassa Emiratesilla. Siihen varataan kuulemma lihapullia, puruluita ja Light Cokista (mä en juo sitä).

Mulla on jo aika paljon kivoja kavereita. Niitä lyhyitä ihmisiä: Niklas, Matias, Stella, Joel, Niko ja Inka. Sitten koirakavereita on Petteri (ihastunut muhun so bad), Chili, Aslak, Sohvi, Tito, Bruno (kirjekaveri), Mimmi (kirjekaveri), Maire (nopea kirjekaveri) ja tietysti mun kaikki sisarukset ja perheenjäsenet. Kissakavereita on Koko, Jake (kirjekaveri) ja Doris. Terveisiä kaikille ja kiitos palautteesta! Ollaan yhteyksissä.

Silmä on muuten tippakuurin johdosta parantunut täysin, kiva homma. Mikä muuten se vouhotus jostain sikainfluenssasta on, ei kai se koiriin tartu?

Lunta odotellessa,

Lulu