Har jag blivit vuxen?

Hej på er,

jag har blivit vuxen! No, en ehkä ole, mutten ole oikeasti sikaillut juuri mitään. Mun päivät menevät jo pääsääntöisesti ihan kymppiin; huilailen mökissä,
en tee tuhoja enkä karju yhtään, vaan röhnöttelen sohvalla. Sohvalla olen ainoastaan silloin, kun huoltajat eivät ole kotona. Ville
tietää sen, mut se sano, että jos toi on sun ainoa pahe, niin pötköttele siinä vaan, mutta vain yksinollessa. Mistä ihmeestä
ne tietää, että mä teen sitä? Luulin, ettei tästä jäisi mitenkään kiinni.

Majuri oli kylässä lauantaina,ja me keskusteltiin lähinnä Historiasta; tällä kertaa aiheena oli kolmannen valtakunnan tuho.
Mä en oikein vielä ymmärrä noista jutuista. Mun historiantiedot on siinä, että olen kotoisin Lippajärveltä ja kaukainen suku on lapista.
Mulla kävi pieni haveri Majurin kanssa. Ne ihmiset istu siinä sohvalla, ja mä näin jo kaukaa, että Majurilla on upeat sukat jalassa
(tennissukat, joissa oli Moskovan olympialaisten makotti Mishka-karhu - ketkä ei oo ihan junnuja, tietää). Lähdin haistelemaan
lähempää, ja siinä vaiheessa junnumainen höntyily kostautui, sillä vetäsin miettimättä kunnon hatsit suoraan siitä Majurin
isovarpaan välistä. Paha virhe! Sieltä tuli sellaiset aromit. Voin kertoa ettei tuoksunut jasmiinille eikä laventelille... Laattahan
multa lensi heti ja suoraan Majurin sukalle. Mietipä itse, jos olisi mun hajuaisti: 40 kertaa voimakkaampi kuin teillä, ja
tekisit saman. No onneksi Majuri on leppoisa mies. Se sanoi, ettei haittaa mitään. Ville sanoi, että laatta olisi kyllä lentänyt
ihan ihmisen yksinkertaisellakin hajuaistilla. Se lohdutti vähän. Ville tarjosi Majurille vaihtoehtoa, että heitettäis
ne yrjöön menneet sukat roskiin ja hän antais uudet tilalle. Majuri totesi:" Eihän nyt hyviä sukkia roskiin heitetä."
Naurettiin aika paljon. Se pakkasi ne oikeesti mukaan. Hieno mies ja uljaat sukat. Terveisiä vaan.


Kaisa on opettnut mua kovasti etsileikkiin. Se piilottelee nameja pitkin kämppää, ja mä haen niitä. Löydän vaikeetkin paikat aika hienosti. Mun nenä on aika laadukas väline. Tykkään kovasti tästä puuhasta. Villen kanssa menee vähän vaikeaksi, kun mun
mielestä se välillä syö itse niitä mun lihapullia. What?

Musiikkia olen kuunnellut taas, ja mun ja muiden murrosikäisten tyttöjen (ja Villen) tapaan ehdoton suosikkini on Antti Tuisku. Se jotenkin rauhoittaa. Sen uusi tukka on kyllä ihan hirveä. Laulan joskus mun majassa sitä biisiä Juuret, joka menee;

"Me istutettiin yhdessä puu.
Sen oksille linnut laskeutuu.
Mun juuret ne ovat täällä maassa syvällä.
Ja siitä taimesta kasvoi puu.
Se maailman tuulissa vahvistuu..."

http://www.youtube.com/watch?v=UbNx5utnADg

Kaisa on outo. Se on itse lakto-ovo-vegeruokavaliolla liikenteessä, ja kun se ostaa lähikaupasta mulle lihapullia, nakkeja ja maksalaatikkoa, niin se jotenkin häpeilee sitä ostotoimitusta ja perustelee aina kassalla: "Ei nää oo mulle...". Se pälyilee
muita asiakkaita ja toivoo, ettei muut luule sen ostavan niitä itselleen. Mä olen kyllä carnivore, vaikka tykkäänkin vetää myös porkkanaa. Mutta älkää olko huolissanne, että mä pelkillä eineksillä eläisin. Niillä vain maustetaan mun ruokaa ja leikitään etsileikkejä pienillä paloilla (liian pienillä mun mielestä, kunnon kinkku kulman taakse).

Palataan taas asiaan: lunta voisi alkaa jo tulla. Sitten mä pääsen kovin odotetuille lumireissuille luontoon.

Ei muuta kun pää kylmänä joulunodotusvouhotuksissa, kyllä se siitä. Muuten, jos tänne tulee joku joulupukki, niin saatan ehkä syödä sen.
Siinä äijässä on jotain hämärää, tiedätte kyllä. Ja jos joulukuusi tulee, en voi taata virtsaamattomuutta sen suhteen.

Puss och kram,

Lullero