Julspecial

Jännittävää aikaa tämä joulu. Muutama viikko sitten huomasin, kuinka tärkeä ja stressaava juhla tämä ihmisille on. Isäntä oli nimittäin pikkujouluissa, eikä ollut autolla ilmeisesti. Yöllä mä jo kuulin kaukaa rapusta, kun se kolisteli sieltä tulemaan, ei riittänyt varsin leveäkään porraskäytävä. Sen avaimetkaan eivät toimineet kuulemma alaovella. Se herätti Kaisan keskellä yötä hakemaan sen sieltä, mikä oli kyllä rohkea veto. Mä en olisi todellakaan uskaltanut tehdä sitä. Kuulin, kun emäntä totesi aika napakkaan sävyyn ”Ei näissä avaimissa ole mitään vikaa”. Kun isäntä tulee tansseista, mä yritän hiukan olla piilossa. Se tuoksuu vahvasti tansseilta ja on vähän outo; yrittää tulla halailemaan mua. Aamulla se aina pikkuhiljaa palailee pienen taantuman kautta normaaliksi. Onneksi.

Lunta on tullut, ja kylmää on. Olen niin tohkeissani, etten meinaa omissa villahousuissani pysyä. Mitä kylmempi ja enemmän lunta sataa, niin sen parempi. Onneksi isäntä näyttää myös tykkäävän näistä arktisimmista olosuhteista. Kaisan naama paleltuu herkemmin, mutta sekin tykkää. Ollaan vedetty metsissä parin tunnin lenkkejä ,joissa olen ihan yltä päältä lumessa. On sitten mukavaa työntää kuonoa niin syvälle hankeen kuin se uppoaa, uudestaan ja uudestaan. Sitten kotona uni maittaa. Kaisa kehotti mua välttämään keltaista lunta. Höh. Enköhän minä tiedä, miksi sitä ei kannata lipoa (vaan pelkästään haistella). Miten muuten ne jalkapalloilijat tarkenee pelata tällä kelillä, sitä en oikein ymmärrä.

Himassa olen ollut monta viikkoa jo tekemättä yhtään mitään arveluttavaa. Nice. Pystyn jo täysin rentoutumaan, ja olen vihdoin kasvanut aikuiseksi. Ainakin luulisin niin. Ville aikoo kuulemma esittää mulle 4. luokan vapaudenristiä siitä, kun hurjapäisesti uskallan jo nukkua yksin olohuoneessa. Mitali myönnettäisiin kuulemma "merkittävästä urheudesta ja velvollisuuden ylittävästä oman hengen vaarantamisesta”. Se sano mulle, että olen varsinainen fakiiri, kun tuollaisia riskejä otan. Olohuoneessa voi tapahtua öisin ihan mitä vaan. Pikkusen tuntuu polleelta.

Mulle pitäisi olla kohta tulossa toiset juoksut, mutta vielä ei oo näkynyt. Pojat on edelleen koirapuistossa koko ajan mun kimpussa. Pojat on ihan tyhmiä. Annan niille kyllä aika selkeästi selkään, jos ne liikaa lähentelee. Ville sanoi, että ”Meille kotiin ei sitten vielä mitään pitkätukkaisia pojannulikoita tuoda.” Mitäköhän se tarkoitti?

Jouluksi lähden Sulkavalle. Automatka on aika pitkä, mutta autoiluakin on harjoiteltu sen verran, että luulen sen menevän hyvin. Siellä on kuulemma vielä enemmän lunta ja kylmää kun täällä. Like it! Joulupukki on kyllä mulle heikko kohta, en tiedä miten sen kanssa käy jos tulee vastaan. Kaukaa olen vasta nähnyt sen, mutta hurjalta näyttää. Huh huh.

Kiitos paljon mukavasta palautteesta, jota olen taas saanut. Toivotan rauhallista joulua kaikille ja lihapullarikasta vuotta 2010.

Joulurauhaa

Lulpero